Yliherkkyyttä

Yliherkkyyttä tarkoitetaan tilaa, jossa elimistö tai yksilön aistit reagoivat liiallisesti tai epätavallisen voimakkaasti ärsykkeisiin, jotka useimmille ihmisille ovat vain lieviä tai siedettäviä. Yliherkkyys voi ilmetä sekä immuunijärjestelmän reaktioissa että aisti- tai sensoristen prosessien toiminnassa. Termiä käytetään sekä lääketieteellisessä että arkikielessä, ja se kattaa sekä sairauksia että yksilön temperamentin piirteitä.

Yleisimmät muodot ovat allerginen yliherkkyys sekä sensorinen yliherkkyys. Allerginen yliherkkyys viittaa immuunivasteen liiallisuuteen, esimerkiksi siitepölylle, ruoka-aineille, eläinten hilseelle tai lääkkeille. Reaktiot voivat vaihdella nuhasta ja ihottumasta astmaan tai anafylaksiaan, ja ne voivat vaatia lääkinnällistä hoitoa sekä välttämistä altistavista tekijöistä. Sensorinen, tai sensorinen-prosessointikyvyltään herkkyydelle viittaava, yliherkkyys kuvaa tilaa, jossa aistit reagoivat voimakkaasti aistiärsykkeisiin kuten ääniin, valojen kirkkauteen, haju- ja kosketuskokemuksiin. Tämä voi johtaa ylikuormituksen tunteisiin, ahdistukseen, unihäiriöihin ja keskittymisvaikeuksiin.

Diagnoosi perustuu usein oireisiin, anamneesiin sekä tarvittaessa tarkempiin tutkimuksiin, kuten allergiatesteihin (esimerkiksi ihotestit tai IgE-tasot) allergisen yliherkkyyden selvittämiseksi. Sensorisen yliherkkyyden diagnoosi on enemmänkin kliininen arviointi ja yksilön kokemusten huomioimista.

Hoito ja hallinta vaihtelevat ilmenemismuodon mukaan. Allergian osalta keskeistä on välttelemisen lisäksi lääkitys (esimerkiksi antihistamiinien tai kortikosteroideja) ja harvoin immunoterapia. Sensorisen yliherkkyyden hoidossa painotetaan arjen mukautuksia, stressin hallintaa, unihygieniaa sekä mahdollisesti terapiamuotoja kuten kognitiivista käyttäytymisterapiaa tai toimintaterapiaa. Lisätutkimukset auttavat ymmärtämään yksilöllisiä reaktioita ja parantamaan elämänlaatua.