Lisätutkimukset

Lisätutkimukset ovat lisäselvityksiä, joita tehdään potilaan perusdiagnostiikan jälkeen, kun alkuperäiset tiedot eivät riitä tilan määrittämiseen, epäilty diagnoosi on epävarma tai hoidon suunnittelu vaatii tarkempaa taustatietoa. Tavoitteena on kerätä lisätietoa diagnoosin varmentamisesta, differentiaalidiagnoosien poissulkemisesta sekä hoidon ja seurannan suunnittelusta.

Tyypillisiä lisätutkimuksia ovat kuvantamistutkimukset ( MRI, CT, ultrasonografia ), laboratoriotestit, biopsiat, geneettiset tutkimukset sekä muut diagnostiset toimenpiteet. Myös kliiniset seuranta- tai haastattelukierrokset voivat toimia lisätutkimuksina. Päätös lisätutkimuksista perustuu epäilyyn, oireisiin, riskitekijöihin sekä aikaisempien tutkimusten tuloksiin, ja se tehdään usein yhdessä potilaan kanssa.

Lisätutkimusten tarkoituksena on vahvistaa diagnoosi, tarkentaa hoitovaihtoehdot ja arvioida, miten tila kehittyy hoidon aikana. Ne voivat kuitenkin aiheuttaa kustannuksia, potilaan kuormittumisen sekä mahdollisesti uusia tutkimuksia tai hoitotoimenpiteitä. Siksi niiden hyöty ja mahdolliset haitat käydään läpi huolellisesti, ja päätökset tehdään potilaan kanssa läpinäkyvästi.

Käytännössä lisätutkimukset kuuluvat moniammatilliseen prosessiin, jossa lääkärit, hoitajat, kuvantamisyksiköt ja laboratorio tuottavat lisätietoa hoitopaikan päätösten tueksi.