laboratoriotestit

Laboratoriotestit ovat laboratoriossa suoritettuja mittauksia biologisista näytteistä, joiden tarkoituksena on tukea diagnoosia, seurata hoitoa sekä arvioida terveyden tilaa, sairauksien riskejä tai vasteita. Niiden avulla voidaan tehdä yksittäisiä mittauksia tai monimuuttujaisia profiloita, ja niitä käytetään sekä klinisessa että tutkimuksellisessa kontekstissa.

Testityyppejä ja osa-alueita ovat muun muassa kliininen kemia, jossa mitataan verestä tai muista nesteistä aineita kuten glukoosia, elektrolyyttejä ja lipidejä; hematologia verenkuvien ja koagulaatiotutkimusten parissa; mikrobiologia, joka kattaa viljelyt, herkkyysmääritykset sekä molekyylidiagnostiikan; patologia ja immunologia, mukaan lukien kudos- ja autoimmuunitestit; molekyylidiagnostiikka sekä geneettiset ja toksikologiset tutkimukset. Lisäksi on nopeasti kehittyviäpoint-of-care-testejä, joita voidaan toteuttaa potilaan lähellä ilman suurta laitetarvetta.

Näytteet voivat olla verta, virtsaa, ulostetta, sylkeä, kudosta tai muita ruumiinesteitä. Ennen analyysia on preanalyysivaihe: näytteenotto, etikointi, säilytys ja kuljetus oikeissa olosuhteissa; nämä voivat vaikuttaa tuloksiin. Analyysit suoritetaan standardoitujen menetelmien mukaan, ja tulokset raportoidaan viitearvojen sekä mittayksiköiden kanssa. Tulkinnoissa otetaan huomioon kliininen konteksti, mahdolliset ristimuuttujat ja toistettavuus.

Laatu- ja säädösperiaatteet turvaavat luotettavuuden: useat maat edellyttävät laboratoriotoiminnassa akkreditointia ja osallistumista ulkoiseen laadunvarmistukseen. Esimerkiksi ISO 15189 -standardin kaltaiset järjestelmät ohjaavat laadunhallintaa, henkilöstön pätevyyttä, turvallisuutta ja potilastietojen suojaa. Laboratoriotestit ovat siten osa monitahoista terveydenhuollon ekosysteemiä, jossa tulokset vaikuttavat potilaan hoitoon ja terveysstrategioihin.