järjestelmät

Järjestelmät ovat osien muodostamia kokonaisuuksia, joiden osa-alueet ovat keskenään vuorovaikutuksessa ja joita ohjaavat yhteiset tavoitteet. Järjestelmä voidaan nähdä sekä luonnollisena että ihmisen suunnittelemana kokonaisuutena. Käytännön sovelluksia löytyy kaikilta elämänaloilta: fysiikasta biologiaan, tekniikasta yhteiskuntatieteisiin.

Keskeisiä piirteitä ovat rajat ja ympäristö, toiminnot, vuorovaikutukset sekä palaute- ja vaikutuskanavat. Järjestelmät voivat ilmentää emergenttisiä ominaisuuksia, jotka eivät ole suoraan johdettavissa yksittäisistä osista. Ne voivat olla avoimia, jolloin ne vaihtavat sekä energiaa että informaatiota ympäristön kanssa, tai suljettuja.

Järjestelmiä luokitellaan usein teknisiin, biologisiin, sosiaalisiin tai abstrakteihin järjestelmiin. Teknisiä järjestelmiä ovat esimerkiksi tietojärjestelmät, ohjaus- ja energiaverkkojen järjestelmät. Biologiset järjestelmät kuten ekosysteemit ja immuunijärjestelmät sekä sosiaaliset järjestelmät kuten organisaatiot ja markkinat. Abstraktit järjestelmät sisältävät matemaattiset mallit.

Järjestelmät ovat analysoinnin ja suunnittelun kohteita. Järjestelmäajattelu ja järjestelmätekniikka korostavat kokonaisuuden ymmärtämistä, vaatimuksia, elinkaaria sekä mallintamista ja simulointia. Käytännön kysymyksiä ovat yhteentoimivuus, skaalautuvuus, luotettavuus ja turvallisuus.

Järjestelmien käsite auttaa ymmärtämään monimutkaisten ilmiöiden syy-seuraussuhteita sekä kehittämään kestäviä ratkaisuja kriittisissä infrastruktuureissa, teollisuudessa ja julkisessa hallinnossa.