simulointia

Simulointi on prosessi, jossa reaalinen järjestelmä, prosessi tai ilmiö mallinnetaan ja testataan simulaattorin avulla. Malli kuvaa olennaisia ominaisuuksia kuten tilaa, tapahtumia ja vuorovaikutuksia siten, että voidaan suorittaa kokeiluja ilman todellisia riskejä tai kustannuksia. Simulointia käytetään sekä suunnittelun tukena että analyysissä, esimerkiksi toiminnan optimoimiseen, riskien arviointiin ja uusien tilanteiden varautumiseen.

Simulointia voidaan lähestyä useista tavoista. Yleisiä luokkia ovat deterministinen ja stokastinen simulointi, diskreetti tapahtumasimulointi sekä jatkuva simulointi. Agenttipohjainen simulointi mallintaa yksittäisten toimijoiden käyttäytymistä ja vuorovaikutuksia, kun taas Monte Carlo -menetelmiä käytetään stokastisessa laskennassa epävarmuuden kuvaamiseen toistettujen simulaatioiden avulla.

Tyypillisiä sovelluksia ovat tuotanto ja logistiikka, liikenne ja aluekehitys, energiaverkot, rahoitus sekä terveydenhuolto ja julkiset palvelut. Prosessissa painotetaan mallin verifiointia ja validointia (V&V), jotta malli heijastaa todellisia ilmiöitä ja antaa luotettavia tuloksia. Tuloksia tulkitaan ja käytetään päätöksenteon tukena sekä riskien ja kustannusten arvioinnissa.

Historian kannalta simulointi juontaa juurensa Monte Carlo -menetelmään ja todennäköisyyslaskentaan 1940–1950-luvuilla, ja sen käyttö laajeni operaatiotutkimuksessa sekä tietokoneiden kehittyessä 1960-luvulta eteenpäin.