immuunivasteen

Immuunivaste viittaa organismin reaktioihin vieraille aineille, kuten bakteereille, viruksille, loisille sekä muille ulkoisille ja sisäisille tekijöille. Tavoitteena on tunnistaa uhka, estää taudinaiheuttajan leviäminen ja vahvistaa vastustuskykyä tulevia kohtaamisia varten.

Immuunivaste jaetaan yleisesti kahteen päähaaraan: synnynnäiseen (innate) immuunivasteeseen ja adaptiiviseen (adaptive) immuunivasteeseen. Synnynnäinen immuunivaste on nopea ja epäspesifinen; siihen kuuluvat fysikaaliset esteet (ihon ja limakalvojen barjäärit), fagosyyttiset solut (neutrofiilit ja makrofagit), dendriittisolut sekä luonnolliset tappajasolut. Komplementtijärjestelmä ja tulehdusreaktio tehostavat puolustusta.

Adaptiivinen immuunivaste kehittyy, kun antigeenejä tunnistetaan. T-solut voivat olla CD4+- Helper-solut ja CD8+- Cytotoxic-solut. B-solut tuottavat vasta-aineita humoraaliseen puolustukseen. Antigeeneja esittelevät solut, kuten dendriittisolut ja makrofagit, aktivoivat sekä T- että B-solut. Vasta-aineet neutraloivat taudinaiheuttajia, merkitsevät ne fagosytoitaviksi ja voivat aktivoida komplementin. Adaptiivinen vaste on spesifinen ja muistipotentiaalinen, jolloin saman patogeenin kohtaaminen tuottaa nopeamman ja voimakkaamman vasteen seuraavalla kerralla.

Immuunivasteen toiminta on keskeinen osa terveyden ylläpitoa, mutta sen liiallinen tai virheellinen säätely voi johtaa allergioihin tai autoimmuunisairauksiin. Rokotteet hyödyntävät immuunivasteen muistia tarjotakseen pidemmän suojan tulevia infektioita vastaan.