neutrofiilit

Neutrofiilit, suomeksi neutrofiilit, ovat ihmisellä suurin osa veren valkosoluista. Ne kuuluvat granulosoitteihin ja muodostavat tärkeän osan synnynnäisestä, orastavasti nopeasta immuunipuolustuksesta. Ne kiinnittyvät nopeasti tulehduspaikalle ja osallistuvat tartunnan torjuntaan, erityisesti bakteeri-infektioiden torjuntaan. Ne ovat lyhytikäisiä veressä ja niiden määrä voi nousta huomattavasti infektion yhteydessä.

Synty ja kehitys: Neutrofiilit kehittyvät luuytimessä granuloopoieesin kautta myeloidisen yksikkölinjan soluista. Kehityksen vaiheisiin kuuluu myeloblasti, promyelyte, myelosoitti, metamyelosoitti, band- eli välisolu ja lopulta segmentoituneet neitrofiilit. Kudoksiin siirryttyään ne voivat pysyä siellä lyhyen aikaa ennen paluuta verenkiertoon ja lopulta kuolevat. Luuytimen tuotantoälykkyys voidaan lisätä kasvutekijöillä, kuten G-CSF:llä.

Toiminta: Neutrofiilit ovat ensivasteen soluja. Ne suorittavat fagosytoosia, vapauttavat entsyymejä ja kemoattraavia tekijöitä tulehduspaikalle sekä tuottavat reaktiivisia hapen suojakaasumaisia ryhmiä (respiratorinen purkaus) tuhotakseen mikro-organismeja. Ne käyttävät myös neutrofiiliset ulosnimet, joiden uskotaan muodostuvan verkkotukimaisesti bakteereja vastaan.

Kliininen merkitys: Veressä mitattu neutrofiilimäärä (neutrofilia tai neutropenia) kertoo kehon reaktiosta infektiotilanteisiin tai luuytimen toiminnasta. Neutrofiilia liittyy usein bakteeri-infektioihin tai tulehduksiin; neutropenia voi heikentää vastustuskykyä ja nostaa virusten sekä bakteerien riskiä. Hoito ja hallinta riippuvat syystä sekä potilaan yleiskunnosta.