Rokotteet

Rokotteet ovat biologisia valmisteita, joiden tarkoituksena on kehittää immuunijärjestelmän vastetta tartuntatauteja vastaan ilman, että yksilö sairastuu vakavasti. Niiden avulla keho oppii tunnistamaan taudinaiheuttajat ja muodostaa immunologista muistia.

Rokotteen tyyppejä ovat muun muassa elävät heikennetyt rokotteet, inaktivoidut rokotteet, osittaiset rokotteet (subunit), sekä toksoidirokotteet. Lisäksi kehitetään modernimpia teknologisia rokotteita, kuten RNA-rokotteita (mRNA-rokotteet) sekä virusvektorirokotteita.

Toimintaperiaate: rokote esittelee elimistölle taudinaiheuttajasta tai sen proteiineja muistuttavan antigeenin, jolloin immuunijärjestelmä kohtaa ne turvallisesti. Lyhyesti, B- ja T-solut aktivoituvat ja muodostavat immunologista muistia, jolloin myöhemmin vastustus on nopea ja tehokas.

Kehittäminen ja sääntely: rokotteet kehitetään vaiheittain, alkaen preklinisestä tutkimuksesta ja etenee kolmeen kliinisen vaiheen tutkimukseen (I–III), joiden jälkeen viranomainen tekee hyväksynnän. Käytön aikana ja jälkeen kerätään jatkuvaa turvallisuustietoa ja seurataan mahdollisia haittavaikutuksia.

Vaikutus ja laumasuoja: rokotteiden teho vaihtelee taudin mukaan, mutta ne voivat estää tartunnan tai lievittää taudin vakavuutta. Laumasuoja saavutetaan, kun suuri osa väestöstä on rokotettu, mikä vähentää taudin leviämistä.

Turvallisuus ja luotettavuus: yleisimpiä haittavaikutuksia ovat paikallinen kipu, punoitus ja turvotus sekä lievä kuume. Vakavat haittavaikutukset ovat harvinaisia, ja niitä seurataan järjestelmällisesti. Luotettavan tiedon mukaan rokotteet ovat turvallisia; väitteet, kuten että ne aiheuttavat autismia, ovat tieteellisesti kumottuja.