antihistamiinien

Antihistamiinien ovat lääkeaineita, joita käytetään estämään histamiinin vaikutuksia kehossa. Histamiini vapautuu erityisesti allergisten reaktioiden yhteydessä ja sitoutuu H1-reseptoreihin sidekudoksissa ja limakalvoilla, mikä johtaa muun muassa nuhaan, kutinaan, aivasteluun sekä punoitukseen. Antihistamiinien toiminta perustuu näiden reseptoreiden salpaamiseen, jolloin histamiinin aiheuttama tulehdusreaktio lievittyy.

Käyttö ja muoto. Antihistamiinien voidaan antaa suun kautta olevinatablettina tai kapseleina, nenäsumutteina tai silmätippoina sekä paikallisina silmätippoina. Ne ovat yleisesti käytössä allergian oireiden, kuten nuhan, silmien kutinan ja urtikarian sekä joskus nokkosihottuman hoitoon. Toisinaan niitä käytetään yöllä unierityksen vähentämiseksi, sillä osa ensimmäisen sukupolven antihistamiineista aiheuttaa uneliaisuutta.

Ryhmäjako ja esimerkit. Ensimmäisen sukupolven antihistamiineihin kuuluvat esimerkiksi difenhydramiini ja prometatsiini, jotka voivat sekä lievittää oireita että aiheuttaa uneliaisuutta ja antikolinergisia haittavaikutuksia. Toisen sukupolven antihistamiinien, kuten cetiritsiini, loratadiini ja fexofenadiini, vaikutus on yleensä vähemmän sedatiivinen ja niillä on pidempi vaikutusaika, mikä mahdollistaa kerran päivässä otettavat annokset.

Haittavaikutukset ja turvallisuus. Yleisiä haittavaikutuksia ovat väsymys, huimaus ja suun kuivuminen. Yhteisvaikutukset alkoholin kanssa sekä reaktiot muiden keskushermostoon vaikuttavien aineiden kanssa on otettava huomioon. Raskaudessa ja imetyksen aikana lääkärin arvio on suositeltavaa, ja vanhusten kohdalla annostukseen kiinnitettävä huomiota.

Saatavuus. Suurin osa antihistamiineista on saatavilla sekä reseptittä että reseptinvaraisten muotojen kautta, riippuen maasta ja valmisteesta. Antihistamiinien rooli on vakiintunut allergiakäsitteissä sekä kutinamielessä käytettyjen oireiden hallinnassa.