antihistamiineista

Antihistamiinit ovat lääkeaineryhmä, joka estää histamiinireseptoreiden vaikutuksia elimistössä. Yleisimmin ne ovat H1-reseptorin antagonistien muotoon kuuluvia lääkkeitä, joita käytetään allergiaoireiden lievittämiseen kuten nuhan, kutinan ja nokkosihottuman hoitoon. Vähemmän käytettyjä ovat H2-reseptorin salpaajat, joita käytetään mahanesteiden erityksen hallintaan, ei niinkään allergioiden hoidossa.

Toimintaperiaate: histamiinin vapautuminen allergisissa reaktioissa aiheuttaa turvotusta, kutinaa, aivastelua sekä limakalvojen erityksen lisääntymistä. H1-antihistamiinien tehtävä on estää histamiinireseptoreiden aktivaatiota. Ensimmäisen sukupolven antihistamiinilääkkeet voivat aiheuttaa uneliaisuutta ja niillä on usein antikolinergisiä sivuvaikutuksia, kun taas toisen sukupolven yhdisteet ovat tavallisesti vähemmän sedatiivisia ja paremmin siedettyjä päivittäisessä käytössä.

Käyttö ja vaikutukset: antihistamiineja käytetään erityisesti allergisen nuhan ja vuotavan nenän, kutinan sekä pitkäkestoisen urtikarian lievittämiseen. Ne voivat nopeuttaa oireiden hallintaa, mutta eivät korvaa muun tyyppisiä hoitoja. Raskaus, imetys ja ikääntyneet potilaat voivat tarvita lääkärin ohjeistusta yksilöllisestä turvallisuudesta ja annostuksesta. Varoituksia ovat uneliaisuus, suun kuivuminen, ummetus ja virtsan pidättyminen, joita esiintyy erityisesti vanhemmilla.

Esimerkkejä: toisen sukupolven antihistamiineista yleisimpiä ovat cetiritsiini, loratadiini, fexofenadiini ja desloratadiini. Näillä on yleensä vähäisempi päivittäinen sedaatio verrattuna ensimmäisen sukupolven yhdisteisiin. Monet antihistamiinilääkkeet ovat saatavilla ilman reseptiä monissa maissa.