Taustatekijöitä voivat olla esimerkiksi neuropsykiatriset tilat kuten ADHD, ahdistuneisuus, masennus, univaikeudet, stressi, sekä lääke- tai päihdehaitat, kiputilat tai näkö- tai kuulovammat. Lasten ja nuorten keskittymisvaikeudet voivat johtua koulutilanteesta ja arjen muutoksista, kun taas aikuisilla joskus taustalla ovat pitkittyneet uniongelmat, työstressi tai hormonaaliset muutokset. Oireita esiintyy kaikissa ikäryhmissä eri tavoin.
Oireet voivat ilmetä esimerkiksi toistuvana huomion hajaantumisena, muistamisvaikeuksina, tehtävien suorittamisen ja loppuun viemisen vaikeuksina, ohjeiden seuraamisen epäonnistumisena, keskeytymisenä kesken tehtävää sekä herkkyytenä ympäristön ärsykkeille. Ne voivat ilmetä erilaisina kombinatioina, eikä kaikkien läsnäolo ole välttämätöntä yhtä aikaa.
Arviointi ja diagnoosi perustuvat yleensä haastatteluun, vanhempien tai opettajien palautteeseen sekä mahdollisesti kyselylomakkeisiin ja kognitiivisiin testiprosesseihin. Tavoitteena on selvittää taustalla olevat terveydelliset tilat sekä arvioida, liittyvätkö oireet neurodevelopmentaalisiin tai mielenterveysongelmiin ja miten ne vaikuttavat arjen toimintaan.
Hoidon ja tukikeinot ovat yksilöllisiä. Voidaan panostaa unirytmiin, riittävään uneen ja terveelliseen elämäntapaan sekä ympäristön häiriötekijöiden minimointiin. Strukturoitu päivittäinen rutiini, tehtävien pilkkominen pienempiin osiin ja muistutukset voivat helpottaa suoriutumista. Psykoterapia, kuten kognitiivinen käyttäytymisterapia, voi tukea stressin- ja huomiojohtamisen hallintaa. Lääkitys harkitaan lääkärin arviolla erityisesti ADHD-tyyppisissä tapauksissa. Koulu- tai työpaikalla voidaan hyödyntää tukitoimia, kuten erityisjärjestelyjä, paikkasidonnaisia työtiloja, sekä taukoja ja muistutuksia. Tarpeen mukaan voidaan käyttää myös apuvälineitä ja koulutukea.