masennus

Masennus on mielenterveyden häiriö, jolle on tyypillistä pitkäaikainen tai toistuva alakuloisuus, toivon menetyminen ja kiinnostuksen väheneminen. Oireet voivat heikentää päivittäistä toimintakykyä ja sosiaalista elämää useiden viikkojen ajan.

Tyypillisiä oireita ovat pitkäkestoinen masentunut mieliala, mielihyvän väheneminen, unihäiriöt, ruokahalun muutokset, väsymys, keskittymisvaikeudet sekä ajatukset kuolemasta tai itsetuhoisuudesta. Oireiden vakavuus ja kesto sekä muiden tekijöiden yhteisvaikutus vaikuttavat diagnoosiin.

Masennusta on useita muotoja: suurdepressiivinen häiriö (major depressive disorder), pitkäaikainen masennushäiriö (dysthymia), synnytyksen jälkeinen masennus sekä kausiluonteinen masennus (kaamosmasennus). Taustalla vaikuttavat perinnölliset tekijät, aivojen kemiallinen säätely, stressi sekä elämäntavat ja sairaudet. Moni kokee masennuksen useiden tekijöiden summana.

Hoito perustuu sekä psykologisiin että lääketieteellisiin keinoihin. Käytetyimpiä hoitomuotoja ovat psykoterapia, erityisesti kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT) ja vuorovaikutusperusteinen terapia, sekä lääkitys kuten SSRI- tai SNRI-lääkkeet. Vakavissa tapauksissa voidaan käyttää sähköhoitoa (ECT) tai stimulaatiohoitoja kuten rTMS. Hyvinvointia tukevat myös unirytmin paraneminen, liikunta ja sosiaalinen tuki. Hoito on yksilöllistä ja saattaa vaatia useiden keinoyhdistelmien käyttöä.

Masennus on yleinen mielenterveyden häiriö, jolla on merkittävä vaikutus elämänlaatuun ja toimintakykyyn. Maailmanlaajuisesti sen esiintyvyys on korkea, ja naisilla se on hieman yleisempää kuin miehillä. Diagnoosi ja hoito perustuvat kliiniseen arvioon sekä mahdollisesti seulontatyökaluihin, kuten PHQ-9:ään. Varhainen hoito parantaa ennustetta ja vähentää komplikaatioita. Tukiverkostot ja avoin keskustelu voivat lievittää stigmoja ja parantaa hoitoon hakeutumista.