toimintakykyä

Toimintakykyä tarkoittaa yksilön tai ryhmän kykyä suoriutua arjen toiminnoista, osallistua yhteiskuntaan ja ylläpitää hyvinvointia fyysisin, psyykkisin, kognitiivisin ja sosiaalisin edellytyksin. Käsite korostaa toimintojen ja toimintarajoitteiden suhdetta ympäristöön: toimintakyky ei ole pelkkä terveydentilan kuvaus vaan kokonaisvaltainen toimintojen mahdollistaja.

Toimintakykyä arvioidaan useilla tavoilla, kuten itsearvioinneilla, kliinisillä suoritusmittauksilla ja standardoiduilla arviointityökaluilla (esim. ADL/IADL, Barthel-indeksi, ICF-luokitus). Arvioinneilla pyritään tunnistamaan rajoitteet, seurata muutoksia ja suunnitella kuntoutusta tai tukitoimia.

Toimintakykyyn vaikuttavat sairaudet, vamman laatu, ikääntyminen, ympäristön esteettömyys, sosiaalinen tuki ja taloudelliset tekijät. Siksi toiminnan tukeminen voi sisältää lääketieteellistä hoitoa, fysioterapiaa, mielenterveyspalveluja, apuvälineitä, asuinympäristön mukautuksia ja sosiaalista kuntoutusta.

Käsite on keskeinen terveydenhuollossa, kuntoutuksessa, sosiaalipalveluissa ja työhyvinvoinnissa; esimerkiksi työkyvyn arviointi liittyy usein toimintakykyyn. Poliittisessa ja palvelujen suunnittelussa toimintakyvyn edistäminen tähtää itsenäisyyden, osallistumisen ja elämänlaadun parantamiseen sekä kustannustehokkaiden tukitoimien kohdentamiseen.