näkö

Näkö, tai näköaisti, on ihmisellä yksi viidestä aistista, jonka avulla valo ja muodot havaitaan ja tulkitaan. Näköaistin kautta ihminen saa tietoa ympäristöstään, mikä ohjaa liikkumista, päätöksentekoa ja vuorovaikutusta. Sanaa käytetään myös kuvaamaan henkilön tai tilanteen näkemystä tai näkökulmaa.

Fysiologisesti näkö alkaa silmässä: valo saavuttaa verkkokalvon ja välittyy siellä tappisolujen ja sauvasolujen reseptoreiden kautta hermosignaaleiksi. Näköhermo siirtää nämä signaalit aivoihin, joissa ne käsitellään näköaivokuorella ja edelleen muiden aivorakenteiden kanssa, jotta värit, liike, syvyys ja muoto tulkitaan.

Näköä mitataan yleisesti näöntarkkuudella. Yleisimmät näköön liittyvät ongelmat ovat likinäköisyys, kaukonäköisyys, hajataitteisuus sekä värisokeus. Ikääntyessä voi kehittyä silmätauteja, kuten kaihi, glaukooma ja makulan rappeuma, jotka voivat heikentää tarkkaa näkemistä.

Näön korjaaminen ja tukeminen perustuu usein silmälaseihin tai piilolinsseihin sekä mahdollisesti refraktiiviseen leikkaukseen, kuten LASIKiin. Välineet ja teknologiat, kuten suurennuslaitteet ja Braillen kirjoitusmerkintätavat, auttavat näkövammaisia.

Näkö vaikuttaa paitsi yksilön arkeen myös turvallisuuteen ja kulttuuriseen kokemukseen, ja sen ymmärrystä kehitetään sekä perusopetuksessa että lääketieteessä.