näkemystä

Näkemys isäntää yleisesti suomalaisessa kielessä viittauksen yksilön tai ryhmän tapaansa nähdä, ymmärtää tai arvioida jotakin asiaa. Se voi tarkoittaa sekä henkilökohtaista mielipidettä että laajempaa tilanne- tai tutkimusyhteydestä muodostettua käsitystä. Näkemyksiä ilmaistaan sekä arkisessa puheessa että muodollisemmissa yhteyksissä, kuten analyysissä, raportoinnissa ja päätöksenteköissä.

Etymologisesti näkemys liittyy verbin nähdä juurta ja käsitteeseen näkemisestä eli havaitsemisesta. Tässä yhteydessä se rakentuu käsillä olevasta todellisuudesta muodostuvaksi tulkinnaksi tai näkökulmaksi. Suomen kielessä näkemys on läheistä sukua sanoille näkökulma ja näkemä, mutta niillä on omat vivahteensa: näkökulma viittaa usein kantaa tai lähestymistapaa, kun taas näkemys viittaa tulkintaan tai ymmärrykseen.

Käyttö ja vivahteet voivat vaihdella: näkemys voi viitattaa yksittäiseen mielipiteeseen (esimerkiksi tutkijoiden näkemys), laajempaan näkemykseen asiasta tai jopa yleiseen käsitykseen, johon eri henkilöillä voi olla erilaista näkemystä. Yksikön nominatiivin "näkemys" ja monikon "näkemykset" sekä partitiivin ja genitiivin muotoja käytetään tilanteen mukaan. Esimerkkejä: "Raportissa esitetään tutkijoiden näkemys asiasta." "Keskustelussa nousivat esiin erilaiset näkemykset." "Käytännön ratkaisut heijastavat yhteistä näkemystä kestävän kehityksen puolesta."

Verrattuna esimerkiksi näkökulmaan, näkemys viittaa enemmän sisäiseen tulkintaan kuin ulkoiseen tarkastelukulmaan, vaikka termit ovat usein toisiinsa liittyviä. Näkemysten lähteitä ja vahvistamista arvioidaan kontekstin mukaan.