henkilön

Henkilö (genitive henkilöön? No, genitive henkilön) on suomen kielen yleinen substanttiivi, jolla tarkoitetaan ihmisolioa tai yksittäistä ihmistä. Sanaa käytetään sekä arkisessa puheessa että virallisissa yhteyksissä, esimerkiksi tilastoissa, lainsäädännössä ja hallinnollisissa lomakkeissa. Henkilö voidaan viitata yksikköön tai monikkoon, ja se taipuu normaalisti suomen kieltä noudattaen.

Taivutus ja perusmuodot: Lemma on henkilö. Yleisiä muotoja yksikössä ovat nominatiivi henkilö, genetiivi henkilön, partitiivi henkilöä. Monikkomuodot ovat nominatiivi henkilöt, genetiivi henkilöiden, partitiivi henkilöitä. Kielessä käytetään lisäksi monia muita cases- ja muotoja, kuten translatiivi henkilöksi (tehdä jostakin henkilö), essiivi henkilönä, illatiivi henkilöön sekä sisä- ja ulkopaikkoja kuvaavia muotoja kuten henkilöissä ja henkilöstä.

Käyttöesimerkkejä: Henkilö voi olla sekä puheen subjekti että objekti lauseessa. Esimerkiksi: “Tapahtumaan osallistuu monta henkilöä.” tai “Henkilön nimi löytyy lomakkeelta.” Sanaa käytetään usein osana yhdyssanoja, kuten henkilötiedot, henkilöstö ja henkilöstötiedot. Sillä viitataan usein yksilön identiteettiin, taustaan tai oikeuksiin, ja sitä käytetään laajasti paitsi arkisessa myös oikeudellisessa kontekstissa.

Lähisukulaisia ja liittyviä ilmauksia: henkilöstö (henkilöiden ryhmä, organisaation henkilöt), henkilötiedot (henkilön tiedot), henkilöllisyys, henkilöstötiedot. Henkilö-sana on vakiintunut suomalaisessa sanastossa ja sen monipuolinen taivutus mahdollistaa moninaisia ilmaisuja eri yhteyksissä.