Energianlähteenä

Energianlähteenä tarkoittaa, että jokin resurssi tai teknologia tuottaa energiaa yhteiskunnan käyttöön. Sillä voidaan kattaa sähköä, lämmitystä tai liikenteen polttoaineita. Energianlähteet jaotellaan yleisesti fossiilisiin (kivihiili, öljy, maakaasu), ydinenergiaan sekä uusiutuviin energianlähteisiin (vesi-, tuuli- ja aurinkoenergia sekä bioenergia, geoterminen energia sekä merien energianlähteet).

Energianlähteen valintaan vaikuttavat muun muassa saatavuus, energian tiheys, luotettavuus, kustannukset sekä ympäristö- ja yhteiskunnalliset vaikutukset. Tärkeää ovat myös päästöt ilmaan ja veteen, maan- ja vedenkulutus sekä mahdollisuus varastointiin ja sähköverkon integrointiin.

Fossiiliset polttoaineet tarjoavat korkean energiatiheyden ja luotettavaa tuotantoa, mutta niillä on merkittäviä ilmasto- ja ympäristövaikutuksia. Ydinenergia antaa tasaisen peruskuormituksen, mutta tuottaa ydinjätettä ja liittyy säteilyturvallisuusnäkökohtiin sekä harvinaisia onnettomuusriskoja. Uusiutuvat energianlähteet, kuten vesivoima, tuuli- ja aurinkoenergia sekä biomassa, voivat vähentää päästöjä, mutta tuotanto on ajoittain epävarmaa ja vaatii varastointia sekä sähköverkon suunnittelun sopeuttamista.

Siirtymä kohti vähähiilisiä energianlähteitä korostaa energiatehokkuutta, sähköistämistä sekä investointeja energian varastointiin ja älykkääseen verkkoon. Politiikassa käytetään keinoja kuten päästökauppaa, tukia uusiutuville sekä sääntelyä, jotka helpottavat investointeja ja parantavat verkon luotettavuutta.

Ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset ovat keskeisiä tekijöitä energianlähteen valinnassa. Päästöt, ilman- ja vesistövaikutukset sekä luonnon- ja maankäyttö otetaan huomioon elinkaarianvioinneissa ja suunnittelussa.