vesistövaikutukset

Vesistövaikutukset kuvaavat vesistöihin kohdistuvia muutoksia, joista seuraa muutos veden laatuun, määrään ja ekosysteemipalveluihin. Vesistöiksi käsitetään järvet, joet, meren- ja jokivesistöt sekä pohjavedet, ja vaikutukset voivat koskea sekä pintavettä että pohjavettä sekä niiden välisiä vuorovaikutuksia.

Tyypillisiä vesistövaikutuksia ovat hydrologiset muutokset (virtaama, tulvat, kuivumisjaksot) sekä sedimentaation ja eroosion lisääntyminen, ravinne- ja ainepitoisuuksien muutokset sekä kemiallinen saasteistus (metallit, torjunta-aineet, teolliset kemikaalit). Myös lämpötilan nousu, happamoituminen, muutokset happiolosuhteissa sekä veden rehevöityminen ovat merkittäviä. Lisäksi fyysinen muokkaus, kuten patojen rakentaminen tai perkaus, muuttaa elinympäristöjä ja lajiyhteisöjä. Vesistövaikutukset voivat kohdistua sekä luonnonsuojelukohteisiin että vedenhankintaan ja virkistyskäyttöön.

Vesistövaikutusten arviointi (VIA) on suunnittelussa käytetty menettely, jolla pyritään tunnistamaan ja arvioimaan hankkeen tai toiminnan mahdolliset vaikutukset vesistöihin sekä kehittämään toimenpiteitä vaikutusten ehkäisyyn ja pienentämiseen. Suomessa vesistövaikutuksia säädellään sekä kansallisella vesilainsäädännöllä että EU:n Water Framework Directivein tavoitteilla, joiden tarkoituksena on edistää vesistöjen hyvää tilaa.

Ehkäisyyn ja lieventämiseen tähtääviä toimia ovat muun muassa ravinteiden ja orgaanisten päästöjen vähentäminen maataloudesta, tehokkaampi jätevesienkäsittely, teollisuuden päästörajoitukset sekä luontoa tukevat ratkaisut kuten kosteikot, jokien palauttaminen ja sedimenttien hallinta.

Vesistövaikutusten tutkimus ja seuranta ovat keskeisiä, jotta voidaan varmistaa vedenlaatu ja ekosysteemien kestävyys sekä turvata vedenhankinta- ja virkistyskäyttö.