ravinteiden

Ravinteet ovat aineita, joita elolliset olennot tarvitsevat kasvamiseen, energiantuotantoon ja päivittäisten toimintojen ylläpitoon. Termi kattaa sekä ravinnosta saatavat aineet että maaperässä ja ympäristössä esiintyvät aineet, joita soluissa tarvitaan.

Kasveilla ravinteet jaetaan makro- ja mikroravinteisiin sen mukaan, kuinka suuria määriä niitä vaaditaan. Makro-ravinteita ovat typpe (N), fosfori (P), kalium (K), kalsium (Ca), magnesium (Mg) ja rikki (S); lisäksi hiili (C), vety (H) ja happpi (O) muodostavat rakennetta ja energianlähteitä. Mikroravinteita ovat rauta (Fe), mangaani (Mn), sinkki (Zn), kupari (Cu), boori (B), molybdeeni (Mo), kloori (Cl) sekä nikkeli (Ni); ne ovat välttämättömiä pieninä määrinä.

Ravinteiden saatavuus riippuu maaperän ominaisuuksista, kuten pH:sta, orgaanisen aineksen määrästä sekä kosteudesta ja lämpötilasta. Ravinteet kiertävät maaperässä: orgaaninen aines mineralisoituu epäorgaanisiksi ioneiksi, jotka liukenevat ja ovat kasvien juurten saatavilla.

Maaperän ravinteiden hallinta vaikuttaa viljelyn tuloksiin ja ympäristöön. Ylivuotaminen voi johtaa vesistöjen rehevöitymiseen ja ravinteiden päästöt heikentävät veden laatua. Siksi kestävä ravinteiden hallinta pyrkii tasapainottamaan tuotannon tarpeet ja ympäristövaikutukset oikea-aikaisella lannoituksella, kierrätyksellä ja maanparannuksella.

Ravinteiden tutkimus ja mittaukset, kuten maaperä- ja ruok­avalmisteet, ohjaavat lannoitus- ja ruokavalioarvioita sekä maatalousseurannan päätöksiä.