Ravinteet

Ravinteet ovat kemiallisia alkuaineita ja yhdisteitä, joita elämän ylläpitoon, aineenvaihduntaan ja kudosten rakentamiseen tarvitaan. Ne ovat elämän kannalta välttämättömiä aineksia, joita monet organismit saavat ympäristöstään. Ravinteet jaetaan usein makro- ja mikroravinteisiin niiden tarvitseman määrän mukaan. Makroravinteet ovat yleensä suurina määrinä tarpeellisia, mikroravinteet ovat välttämäisiä pienissä pitoisuuksissa. Kasvit ja eläimet voivat saada ne sekä maaperästä että ilmasta ja vedestä riippuen.

Kasveille tyypillisiä makroravinteita ovat typen (N), fosfori (P) ja kalium (K), sekä kalsium (Ca), magnesium (Mg) ja rikki (S). Myös hiili (C), vety (H) ja happi (O) ovat keskeisiä, tulevat pääasiassa ilmasta ja vedestä. Mikroravinteita ovat rauta (Fe), mangaani (Mn), sinkki (Zn), kupari (Cu), boori (B), molybdeeni (Mo), kloori (Cl) sekä pieninä määrin tarvittavat nikkeli (Ni) ja koboltti (Co).

Ravinteiden saatavuus maaperässä riippuu monista tekijöistä, kuten maaperän pH:sta, sen koostumuksesta ja orgaanisen aineen määrästä sekä veden liukoisuudesta. Kasvit voivat käyttää ravinteita sekä suoraan maaperästä että orgaanisten aineiden mineralisoitumisen seurauksena vapautuvista lähteistä. Ravinteiden kierto (esimerkiksi typen muodot nitrina ja ammoniumina, fosforin sitoutuminen ja vapautuminen sekä hiilen ja typen kierto) vaikuttaa biomassan kasvuun ja ympäristövaikutuksiin. Liiallinen ravinteiden määrä voi aiheuttaa rehevöitymistä ja vesistöjen pilaantumista.

Ihmisen ravinnossa ravinteet voivat olla energian, rakenteen ja säätelyn lähteitä. Makroravinteisiin kuuluvat hiilihydraatit, proteiinit ja rasvat sekä veden saanti. Mikroravinteet eli vitamiinit ja mineraalit ovat välttämättömiä pienissä pitoisuuksissa. Ravitsemukselliset häiriöt voivat johtaa puutoksiin tai ylipainoon ja liitännäisiin terveysongelmiin. Ravinteiden saatavuus ja niiden oikea tasapaino ovat keskeisiä sekä yksilön terveydelle että elintarvikkeiden tuotantokyvyllle.