nikkeli

Nikkeli on kemiallinen alkuaine, jonka symboli on Ni ja atomiluku 28. Se on hopeanvalkoisen harmaa, kiiltävä ja erittäin sitkeä sekä muokattavissa. Pinnalle muodostuu nopeasti passiivinen oksidikerros, joka suojaa sitä korroosiolta.

Nikkeli on ferromagneettinen metalli, jonka magnetoituminen kestää alle noin 358 °C:n Curien lämpötilan. Se on kovaa, mutta kiiltävää ja sillä on hyvä lujuus sekä muokkautuvuus. Sen sulamispiste on noin 1455 °C ja kiehumispiste noin 2913 °C.

Nikkeli esiintyy luonnossa pääasiassa sulfidimineraaleissa, kuten pentlandiitissa (Fe, Ni)9S8. Suurimmat tuotantoalueet sijaitsevat esimerkiksi Kanada, Venäjä, Australia sekä Pohjois-Eurooppa. Nikkeli erotetaan ja puhdistetaan pääasiassa rikastettujen malmiesiintymien jalostuksessa sekä Mond-prosessin kaltaisilla menetelmillä, joissa metallin puhdistaminen tapahtuu hiilimonoksidikaasun avulla.

Käyttökohteita on monia. Ruostumattomat teräkset, joissa on tyypillisesti kromia ja nikkeliä, ovat tärkeimpiä nikkelin talteenottoja. Nikkeliä käytetään myös superseoksissa ja korkealukuisissa sivutuotteissa, kuten Inconel- ja Hastelloy-ryhmän alloyissa. Plating- ja koristemaalit sekä kaupallinen kolikoiden valmistus hyödyntävät nikkeliä. Sähköajoneuvojen ja joidenkin litium-ioni-akkuteknologioiden katodimateriaaleissakin käytetään nikkeliä (esimerkiksi Ni-suhteet NiMH-akkuihin ja joihinkin NMC-seoksiin).

Terveys- ja ympäristöriskit: nikkeleillä ja erityisesti sen yhdisteillä on allergisoiva vaikutus iholla, ja pitkäaikainen altistuminen voi olla terveydelle haitallista. Jotkut nikkeliyhdisteet luokitellaan karsinogeenisiksi ihmisille. Työperäinenaltistus vaatii suojatoimia ja päästöjä säännellään kansallisilla ohjelmilla.

Etymologia: nikkeli-nimi on peräisin saksalaisesta Kupfernickelistä, eli "kepposta kuparin". Mineraali näytti aluksi kuparilta, mutta siitä ei saanut kuparia, mikä johti nimeen.