nikkeliä

Nikkeli (Ni) on kemiallinen alkuaine, jonka atomiluku on 28. Se kuuluu siirtymämetalleihin. Nikkeli onhopeanvalkoista, kiillotettuna kiiltävää ja kovaa sekä taipuisaa. Se on ferromagneettinen huoneenlämpötilassa ja muodostaa ohuehkosen oksidikerroksen, joka suojaa sitä korroosiolta.

Maapallolta nikkeli esiintyy pääasiassa sulfidi- ja lateriittimineraaleissa. Yleisimmät nikkelimineraalit ovat pentlandiitit sekä muita Ni- ja Fe-yhdisteitä sisältävät mineraalit. Nikkelin tuotanto aloitetaan rikastamalla näitä mineraaleja, sen jälkeen niitä käsitellään sulatuksella ja elektrolyysillä korkeapuhdistetun metallin saamiseksi. Suurin osa maailmankulutuksesta katetaan terästuotannosta, jossa nikkeli toimii tärkeänä lisäaineena.

Historiaa varten mainittakoon, että nikkeli löydettiin vuonna 1751 Ruotsin mineralogin Axel Fredrik Cronstedtin toimesta. Nikkelin nimitys juontaa juurensa saksalaisesta sanasta kupfernickel, eli “noidan kuparia”, koska metallia ei onnistuttu hyödyntämään kuparin tavoin.

Käyttötarkoitukset ovat monipuolisia. Nikkeli on keskeinen osa ruostumattomia teräksiä ja muita seoksia, joissa sitä käytetään korroosionkestävyyden ja lujuuden parantamiseksi. Se käytetään myös pinnoitteina, katalyyteinä sekä akkualakoiden valmistuksessa (esimerkiksi vanhemmissa NiCd- ja NiMH-akkuteknologioissa). Luontaisesti nikkeli esiintyy myös monissa teollisissa sovelluksissa ja virtaviivaisessa kemiantekniikassa.

Terveyteen ja ympäristöön liittyvät huolet liittyvät erityisesti nikkeli- ja nikkeliyhdisteiden altistumiseen. Ihoallergiat ovat yleisiä, ja pitkäaikainen altistus joillekin nikkeliyhdisteille voi olla terveydelle haitallista. Työperäisessä prosessauksessa turvallisuus‑ ja päästörajoitukset ovat tärkeitä.