pintavettä

Pintavettä tarkoittaa vesistöjen pintaan sijoittuvaa vettä. Sen piiriin kuuluvat järvivedet, jokivedet sekä rannikkovedet ja muut pintavesialueet. Pintavesi on osa vesikiertoa ja eroaa pohjavedestä, joka sijaitsee maaperän sisällä.

Laatu ja mittaukset: Pintaveden laatu määritellään kemiallisen, fyysisen ja biologisen tilan perusteella. Keskeisiä mittareita ovat hapen kylläisyys, lämpötila, pH ja sameus sekä ravinteiden pitoisuudet kuten nitraatit ja fosfaatit. Lisäksi seurataan epäorgaanisia haitta-aineita sekä mikrobiologista laatua ja biologista monimuotoisuutta, kuten makroinvertebrateja ja leväyhteisöjä.

Käyttö ja arvo: Pintavettä käytetään virkistykseen, kalastukseen ja vesiliikuntaan. Se toimii myös raaka-aineena vedenhankinnalle, ja monissa kunnissa juomavettä tuotetaan puhdistetusta pintavedestä, vaikka pohjavesi on usein tärkeä vaihtoehto. Pintavesillä on tärkeä ekosysteemin sekä taloudellisen ja maisemallisen arvon sekä merkittävä rooli ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämisessä.

Haasteet ja suojelu: Pintavedet kohtaavat ravinteiden ja epäpuhtauksien päästöjä, eroosion aiheuttamaa sedimentaatiota sekä vedenkäytön kilpailua. Ilmastonmuutos tuo lämpötilan nousua, tulvia ja kuivuutta, mikä vaikuttaa vedenlaatuun ja vesivarantoihin. Suojelussa korostetaan vesienhoitoa, veden laadun seurantaa ja ekologisen tilan palauttamista, osana EU:n veden puitedirektiiviä sekä kansallisia vesienhoitosuunnitelmia.

Seuranta ja hallinto: Suomessa pintavesien tilaa seurataan pääosin Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) sekä alueellisten viranomaisten ja kuntien toimesta. Vesienhoidon suunnitelmat laaditaan useamman vuoden välein, ja niihin sisältyy toimenpiteitä veden laadun parantamiseksi sekä herkien elinympäristöjen suojeluksi.