monimuotoisuutta

Monimuotoisuus tarkoittaa moninaisuutta elinympäristöissä, perimässä sekä eliöyhteisöissä. Biologisessa mielessä puhutaan usein kolmesta ulottuvuudesta: geneettisestä monimuotoisuudesta, laji- ja ekosysteemien monimuotoisuudesta. Geneettinen monimuotoisuus kuvaa perinnöllistä vaihtelua lajeissa, lajimonimuotoisuus kertoo erilaisten lajien määrästä ja niiden suhteista, ja ekosysteemien monimuotoisuus kuvaa erilaisten elinympäristöjen sekä niiden toimintojen monimuotoisuutta. Monimuotoisuus on sekä luonnon arvo että elinympäristöjen toimintaa ylläpitävä perusta, joka tukee ekosysteemipalveluja kuten pölytys, ravinnon kierto, veden puhdistuminen ja ilmaston säätely sekä kulttuurillisia ja virkistysarvoja.

Monimuotoisuudella on myös inhimillinen ulottuvuus: kulttuurinen, kielellinen ja käytännön monimuotoisuus rikastuttavat yhteisöjä ja muovaavat identiteettejä. Biologisen monimuotoisuuden säilyminen edellyttää kestävää käyttöä, suojelua ja palauttavia toimenpiteitä. Näihin kuuluvat suojelualueet, kestävä metsänhoito ja maatalouden käytännöt sekä vesivarojen hallinta. Kansainväliset sopimukset ja ohjelmat, kuten Natura 2000 -verkosto sekä globaalit tavoitteet biodiversiteetin suojelemiseksi, ohjaavat sekä tutkimusta että politiikkaa.

Seurantaan ja tutkimukseen käytetään indikaattoreita kuten lajien lukumäärä, geneettisen variation taso ja ekosysteemipalveluiden tilan arviointi. Ilmastonmuutos, elinympäristöjen muutokset sekä vieraslajit voivat uhata monimuotoisuutta, minkä vuoksi ennakoivat toimet, palauttaminen ja kestävä kehitys ovat keskeisiä.