elinympäristöjen

Elinympäristö, tai habitat, on paikka sekä sen piirteet, joissa eliökunta elää, löytää ravintoa ja lisääntyy. Elinympäristö muodostuu abiottisista (ei-elollisista) ja biottisista (elollisista) tekijöistä ja voi muuttua ajan mittaan. Ominaisuudet kuten lämpötila, valo, kosteus, vesi, maaperä sekä ilmasto yhdessä muiden lajien esiintymisen ja vuorovaikutusten kanssa vaikuttavat siihen, miten lajit menestyvät ja miten populaatiot voivat kasvaa tai supistua.

Abiottiset tekijät ovat ympäristön fysikaalisia ja kemiallisia ominaisuuksia, kuten lämpötila, veden saatavuus, ravinteet, pH-arvo ja maaperä. Biottiset tekijät liittyvät toisiin eliöihin ja niiden vuorovaikutuksiin, kuten kilpailuun, saalistukseen, mutualismiin, pölytykseen sekä taudinaiheuttajiin. Yhdessä nämä tekijät määrittävät elinympäristön resurssien saatavuuden ja sen, millaisia lajeja alueelle voi sekä kannattaa luoda tai säilyttää.

Elinympäristöt voidaan jakaa laajasti maaperä- ja vesistöihin sekä mikro- ja makrotason kokonaisuuksiin. Esimerkkejä ovat metsät, suot, tundra sekä makean veden ja merelliset ekosysteemit. Kaupunki- ja viljelysmaiden kaltaiset keinotekoiset elinympäristöt muodostavat myös olennaisen osan monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen kontekstia.

Muutokset elinympäristöissä, kuten pirstoutuminen, erityisesti kaupungistumisen ja maankäytön muutosten kautta, sekä ilmastonmuutos voivat vaikuttaa lajin levinneisyyteen, lajien vuorovaikutuksiin ja ekosysteemien toimivuuteen. Konservointi ja ekologinen ennallistaminen tähtäävät ympäristöjen palauttamiseen, yhteisöjen liitettävyyden parantamiseen sekä suojelualueiden ja ekologisten käytävien rakentamiseen.

Elinympäristöt tukevat biodiversiteettia ja tarjoavat ekosysteemipalveluita, kuten ravintoa, vettä, ilmaston säätelyä, pölyäjää ja kulttuurisia arvoja. Niiden hyvinvointi on keskeinen osa luonnon kestävyyttä ja ihmiskunnan hyvinvointia.