Konservointi

Konservointi on toiminta ja ala, jonka tavoitteena on säilyttää ja suojella esineiden, rakennusten sekä niiden merkityksen ja käyttökelpoisuuden tuleville sukupolville. Termi viittaa erityisesti kulttuuriperinnön suojeluun sekä elintarvikkeiden säilyttämiseen, riippuen sovelluksesta.

Kulttuuriperinnön konservointi keskittyy esineisiin, teoksiin, rakennuksiin ja arkeologisiin aineistoihin. Työ alkaa tutkimuksesta ja dokumentoinnista, ja tavoitteena on hidastaa rappeutumista, säilyttää alkuperäiset ominaisuudet sekä laatia jäljitettävä säilytystila ja -prosessi. Mikäli rikkoutuneita osia on, ne pyritään korjaamaan mahdollisimman huomaamattomasti ja kestävällä tavalla.

Elintarvikkeiden konservointi tarkoittaa elintarvikkeiden säilyvyyden ja turvallisuuden ylläpitämistä tai palauttamista pilaantumisen estämiseksi. Menetelmät voivat olla lämpökäsittely, pakkaaminen, kuivaus, pakastaminen, suolaaminen sekä hapatus. Tavoitteena on estää mikrobikasvu sekä säilyttää ravintoarvot, maku ja laatu. Toiminta noudattaa kansallisia ja kansainvälisiä standardeja sekä viranomaisten määräyksiä.

Konservointi eroaa restauroinnista: konservointi on ensisijaisesti esineen tilan säilyttämistä ja stabilointia, kun taas restaurointi voi sisältää palautusta aiempaan ulkomuotoon tai toiminnallisuuteen. Ammattilaiset, konservaattorit, työskentelevät yhteistyössä muiden asiantuntijoiden kanssa museoiden, tutkimuslaitosten sekä julkisen sektorin kanssa. Keskeisiä ovat dokumentointi, eettiset periaatteet ja avoin päätöksenteko sekä läpinäkyvyys.

Koulutus ja organisaatiot: konservointi on monitahoinen ala, jota harjoittavat museo- ja kulttuurilaitokset, yliopistot sekä valtion viranomaiset. Suomessa keskeisiä toimijoita ovat esimerkiksi Museovirasto sekä useat museot, jotka tukevat sekä opetusta että käytännön konservointia.