restauroinnista

Restaurointi tarkoittaa kulttuuriperinnön säilyttämiseksi tehtävää tutkimus- ja käytännön toimintaa, jolla esineet, maalaukset, veistokset sekä rakennukset pyritään pitämään kunnossa tai palauttamaan mahdollisimman lähelle alkuperäistä ilmettä. Restauroinnin tavoitteena on estää lisävauriot, tukea rakenteita ja säilyttää teosten sekä kohteiden arvo sekä merkitys tuleville sukupolville. Keskeisenä periaatteena on minimoida interventiot ja dokumentoida kaikki toimenpiteet huolellisesti.

Toimenpiteisiin kuuluu tutkimus, materiaalianalyysi, puhdistus, vahvistaminen ja tarvittaessa täydennykset sekä stabilointi. Valitut menetelmät perustuvat teoksen materiaaleihin, aikakauteen ja kulttuuriseen kontekstiin sekä siihen, että vaikutus nähtäviä vaikutuksia pyritään rajoittamaan. Dokumentaatio on olennaista: suunnitelmat, valinnat, käytetyt aineet sekä tehtyjen korjausten kuvaus.

Etiikan perusperiaatteet korostavat palautettavuuden, mahdollisimman vähäisen intervention ja laajan dokumentaation merkitystä. Päätökset tehdään yhteistyössä omistajien, museoiden, tutkimuslaitosten ja säilyttäjien kanssa, ja niitä ohjaavat kansainväliset ohjeet kuten ICOM-CC:n eettiset periaatteet sekä Burra Charter.

Historia: Restaurointi kehittyi moderniksi konservoinniksi 1800–1900-luvuilla. Silloin korostuivat järjestelmällinen säilyttäminen, tutkimus ja eettiset periaatteet. Nykyisin restaurointi kattaa laajan kirjon kohteita, kuten maalauksia, tekstiilejä, metalliesineitä sekä arkkitehtonisia kokonaisuuksia ja rakennusten sekä esineiden pitkäaikaista säilyttämistä. Digitaalisuus ja tieteellinen tutkimus ovat alalla keskeisiä.