hyvinvointi

Hyvinvointi on tila, jossa ihmisellä on koettu terveys, psyykkinen hyvinvointi sekä sosiaaliset suhteet ja elämänlaadun kokemus. Se ei tarkoita pelkästään sairauksien poissaoloa, vaan kokonaisvaltaista kykyä selviytyä arjesta, osallistua yhteisöön ja kokea elämän merkityksellisyyttä.

Hyvinvointi jaetaan usein fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen ulottuvuuteen sekä taloudelliseen turvallisuuteen ja ympäristötekijöihin. Fyysinen hyvinvointi tarkoittaa terveyttä, energian tasoa ja liikuntakykyä. Psyykkinen liittyy mielenterveyteen ja stressinhallintaan. Sosiaalinen hyvinto voi tarkoittaa ihmissuhteita ja osallisuutta. Taloudellinen vakaus sekä turvalliset asuinolosuhteet vaikuttavat kokonaisuuteen ja antavat puitteet hyvinvoinnin ylläpitämiselle.

Vaikuttavat tekijät ovat sekä yksilöllisiä ominaisuuksia, kuten terveys ja koulutus, että rakenteellisia olosuhteita, kuten tuloerot, työllisyys, sosiaalinen tuki ja julkiset palvelut. Hyvinvointia voidaan edistää politiikalla, joka vahvistaa terveydenhuoltoa, koulutusta, tulonsiirtoja ja ympäristöön liittyviä tarpeita.

Hyvinvointia mitataan sekä subjektiivisilla mittareilla, kuten elämänlaadun ja onnellisuuden arviolla, että objektiivisilla tekijöillä, kuten terveydellä ja tulotasolla. Kansainväliset indeksit seuraavat muutoksia ja vertailevat tilannetta eri maissa sekä eri aikoina.

Policy-ympäristössä hyvinvointi korostaa ennaltaehkäisyä, tasa-arvoa ja laadukkaita palveluita sekä investointeja terveyteen, koulutukseen, sosiaalisiin tukitoimiin ja ympäristöön. Pohjoismainen hyvinvointiajattelu painottaa yhteiskunnallista osallisuutta, turvaa ja elämänlaadun edistämistä.