työllisyys

Työllisyys tarkoittaa tilaa, jossa väestön osa on työelämässä ja ansaitsee tuloja. Sen tehokkuutta mitataan useilla indikaattoreilla, joista keskeisimmät ovat työllisyysaste, työttömyysaste ja työvoiman osallistumisaste. Työllisyysaste kuvaa työikäisen väestön osuutta, joka on töissä. Työttömyysaste kertoo työvoiman joukosta, joka ei ole töissä, mutta on ollut valmis ja hakemassa työtä. Osallistumisaste mittaa työ- ja koulutetun väestön osuutta, joka kuuluu työvoimaan.

Työllisyyden kehitys riippuu sekä suhdanteista että rakenteellisista tekijöistä kuten koulutuksesta, työn tarjonnasta, teknologisesta kehityksestä ja maantieteellisistä eroista. Suomessa työllisyys on perinteisesti ollut keskeinen tavoite osana hyvinvointivaltiota, ja työmarkkinapolitiikassa on painotettu sekä aktiivisia että passiivisia keinoja. Aktiiviset työmarkkinatoimet, kuten työvoimakoulutus, työssäoppimisohjelmat sekä palkkatuki, tähtäävät työnhakijoiden osaamisen päivittämiseen ja työllistymisen nopeuttamiseen. Julkiset palvelut ja työnvälitys sekä yrityksen tukien kohdentaminen ovat keskeisiä toimenpiteitä.

Haasteina korostuvat nuorten ja pitkään työttömien tilanne, alueelliset erot sekä rakennetyömarkkinoiden sopeuttaminen nopeasti muuttuvaan työelämään. Kansainvälisessä kontekstissa työllisyyden kehittämistä ohjaavat sekä kansallinen politiikka että eurooppalaiset tavoitteet ja mittarit. Työllisyyden pitkäaikainen parantaminen vaatii koulutusta, osaamisen jatkuvaa päivittämistä sekä työnantajien ja työntekijöiden välistä yhteistyötä.