työvoiman

Työvoima tarkoittaa työmarkkinoilla käytettävissä olevaa työresurssia. Suomessa ja kansainvälisesti työvoimaan lasketaan henkilöt, jotka ovat iältään 15–74 vuotta ja jotka ovat joko työllisiä tai aktiivisesti työnhaussa.

Työvoimaan kuuluvat työlliset ja työttömät. Työttömät ovat ne henkilöt, jotka eivät ole töissä mutta etsivät aktiivisesti töitä ja ovat valmiita aloittamaan työn lyhyellä varoitusajalla. Työvoima muodostuu näiden kahden ryhmän summasta, eikä siihen sisälly esimerkiksi opiskelijat, eläköityneet tai muut toiminnassa olevat, jotka eivät ole töihin tavoitettavissa.

Mittaaminen ja keskeiset indikaattorit. Työvoiman tilastoja seuraavat mittarit ovat tärkeitä talouden tilan ja työmarkkinoiden kehityksen kuvaamisessa: osallistumisaste (osuus työikäisestä väestöstä, joka on työvoiman piirissä), työllisyysaste (osuus työikäisestä väestöstä, joka on töissä) sekä työttömyysaste (työttömien osuus työvoimasta). Kansainvälisesti ja Suomessa tilastoja tuottaa Tilastokeskus (ja EU:n tilastotoimistojen sekä ILO:n standardit vaikuttavat määritelmiin).

Merkitys ja tekijät. Työvoimasta muodostuva kapasiteetti vaikuttaa talouskasvuun, tuottavuuteen ja julkisiin kustannuksiin. Väestön ikääntyminen, maahanmuutto sekä teknologinen muutos muokkaavat työvoiman määrää ja rakennetta. Poliittiset toimet, kuten koulutus, uudelleenkoulutus ja aktiiviset työmarkkinat, voivat lisätä osallistumista ja lyhentää työttömyysaikoja. Yhteenvetona työvoima on keskeinen mittari talouden tilasta ja sen kehitykseen vaikuttavista tekijöistä.