monimuotoisuuden

Monimuotoisuus, tai biodiversiteetti, viittaa elämän moninaisuuteen maapallolla sen eri tasoilla: geneettinen vaihtelu yksilöiden ja populaatioiden sisällä, lajien määrä ja vaihtelu sekä eri elinympäristöjen ja ekosysteemien kirjo. Se kattaa sekä pienimuotoisen että suurimittaisen vaihtelun, ja se on sekä nykyisten että menneisyyden aikakausien aikaista variaatiota.

Monimuotoisuutta voidaan tarkastella kolmena pääkomponenttina: geneettinen monimuotoisuus, joka kuvaa perimän vaihtelua yksilöiden välillä; lajimonimuotoisuus, eli erilaisten lajien runsaus ja jakauma; sekä eliöyhteisöjen ja ekosysteemien monimuotoisuus, jotka kattoivat erilaiset elinympäristöt, kuten metsät, vesistöt ja nurmituotannon alueet. Näiden lisäksi ekosysteemien toiminta ja rakenne muodostavat monimutkaisen verkoston, jossa lajien vuorovaikutukset ja ekoloogiset prosessit ovat keskeisiä.

Monimuotoisuudella on keskeinen merkitys ihmisyhteiskunnille: se tuottaa elintärkeitä ekosysteemipalveluita, kuten ruokaa, vettä, pölyä, maaperän terveyttä ja ilmaston säätelyä. Se myös tukee kulttuurillista arvoa, tietämystä ja virkistysmahdollisuuksia. Monimuotoisuuden monimuotoinen rakenne parantaa ekosysteemien sopeutumiskykyä ja resilienssiä ympäristömuutoksille sekä häiriöille.

Uhat monimuotoisuudelle ovat laajaa ja monimuotoista: habitatin muuntuminen ja häviäminen, eroosio, saasteet, liiallinen hyödyntäminen, vieraslajit sekä ilmastonmuutos. Seurauksena on lajien uhanalaistuminen, ekosysteemien toiminnan heikkeneminen ja luonnonvarojen kestämätön käyttö.

Kansainvälisesti monimuotoisuutta hoidetaan muun muassa biodiversiteettisopimuksen puitteissa sekä post-2020 kehitysvälineissä asetettujen tavoitteiden avulla. Euroopassa Natura 2000 -verkosto ohjaa luonnon hyvinvointia tukevia suojelualueita, ja monilla mailla on omia kansallisia strategioita sekä kestävän kehityksen politiikkoja, joiden tarkoituksena on turvata monimuotoisuuden elinkelpoisuus sekä innovaatiot että taloudellinen hyvinvointi pitkällä aikavälillä.