ekosysteemipalvelujen

Ekosysteemipalvelut ovat luonnon ekosysteemien ihmisille tuottamia hyötyjä. Ne jaotellaan yleisesti neljään pääkategoriaan: provisionaalisiin (aineelliset tuotteet kuten ruoka, vesi ja raaka-aineet), sääteleviin (ilmasto- ja vedenkierron säätely, tulvasuojaus sekä taudin ja tuholaisriskien hallinta), tukipalveluihin (biologinen monimuotoisuus, ravinteiden kierto ja pölytys) sekä kulttuurisiin (virkistys, luontomatkailu, esteettinen arvo).

Konseptin taustalla ovat Millennium Ecosystem Assessment (2005) ja IPBESin arvioinnit, jotka korostavat, että ekosysteemipalvelujen tila ja kehityssuunta vaikuttavat talouteen, terveyteen ja ihmisten hyvinvointiin. Arvottaminen kattaa sekä markkina-arvot että ei-markkinapohjaiset arvot, ja kartoitukset sekä kartta- ja tilastopohjaiset menetelmät tukevat maankäyttöä, riskien hallintaa ja politiikan suunnittelua.

Esimerkkejä Suomen kontekstissa ovat pölyttäjien tuottama sato, veden puhdistuminen ja laadun säätely sekä tulvasuojelu; kulttuuriset palvelut kuten luontolähtöinen virkistys ja matkailu. Ekosysteemipalvelujen hallinta edellyttää moniulotteista yhteistyötä julkisen hallinnon, yksityisen sektorin ja paikallisyhteisöjen välillä. Poliittisia keinoja ovat vihreä infrastruktuuri, Natura 2000 -alueet sekä korvaukset ekosysteemipalveluista (payments for ecosystem services, PES). Haasteina ovat arvojen ja tilan epävarmuus, alueellinen vaihtelu sekä oikeudenmukaisuus päätöksenteossa.