säilyminen

Säilyminen on suomenkielinen käsite, joka viittaa tilaan tai ilmiöön, jossa jokin jatkaa olemassaoloa, säilyy ehjänä tai pysyy kestävänä ajan kuluessa. Sana muodostuu verbistä säilyä tai säilyttää sekä -minen-loppuliitteestä, jolla siitä tulee substantiivi. Käyttökonteksteja on useita, ja merkitys vaihtelee asiayhteyden mukaan.

Biologiassa ja ekologiassa säilyminen tarkoittaa lajien, populaatioiden tai yksilöiden kykyä pysyä olemassa muuttuvissa olosuhteissa. Se liittyy selviytymiseen, lisääntymiskykyyn ja sopeutumiskykyyn sekä siihen, miten elinympäristön muutokset vaikuttavat elossa pysymiseen. Säätyminen tai sopeutuminen voivat parantaa säilymiskykyä, kun taas ulkoiset paineet voivat heikentää sitä ja johtaa syrjäytymiseen tai sukupuuttoon.

Kulttuuri- ja muistihistorian kontekstissa säilyminen viittaa aineistojen, rakennusten, tiedon ja perinteiden säilyttämiseen sekä siihen, että nämä voivat säilyä tuleville sukupolville. Tämä kattaa sekä fyysisen että digitaalisen säilytyksen, sekä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on estää häviäminen ja varmistaa pääsy tulevaisuudessa.

Fysiikassa ja muissa luonnontieteissä säilyminen liittyy ilmiöihin, joissa tietyt suureet säilyvät arvoltaan muuttumattomina suljetussa järjestelmässä. Esimerkkejä ovat energian sekä liikemäärän säilyminen. Näitä ilmiöitä kutsutaan usein säilymislakeiksi, ja ne ovat keskeisiä laskennassa ja teorian muodossa.

Yhteenvetona säilyminen on laaja käsite, joka kattaa sekä käytännön arjen että tieteelliset perusilmiöt riippuen kontekstista.