lisääntymiskykyyn

Lisääntymiskyky tarkoittaa yksilön kykyä saada jälkeläisiä. Termi kattaa sekä biologisen hedelmällisyyden että sitä koskevat piirteet ja populaatiotason mittarit, kuten syntyvyyden muutokset. Käytännössä sitä voidaan tarkastella sekä yksilön kyvynä hedelmöittää että raskauden mahdollisuutena sekä sen tilana.

Biologinen perusta muodostuu sukusolujen tuotannosta, munasarjojen ja kivesten toiminnasta sekä hormonaalisesta säätelystä. Yleisiä hormoneja ovat FSH, LH, estrogeeni, progesteroni sekä testosteroni. Hedelmällisyys riippuu näiden järjestelmien tasapainosta ja siitä, kykenetäänkö tuottamaan laadukkaita gametteja sekä mahdollistamaan hedelmöitys ja raskaus.

Tekijöitä, jotka voivat heikentää lisääntymiskykyä, ovat ikä, sairaudet (esimerkiksi diabetes tai kilpirauhasen häiriöt), paino, liikunta- ja unirytmi, tupakointi, runsas alkoholin käyttö sekä ympäristötekijät kuten epäpuhtaudet ja säteily. Myös lääkkeet voivat vaikuttaa hedelmällisyyteen.

Arviointi ja mittaaminen vaihtelevat yksilöllisesti. Miehillä tehdään siemennesteanalyysi, naisilla seurataan kuukautiskiertoa ja ovulaation esiintymistä sekä arvioidaan munasarjarajoitus (esim. AMH-arvo). Tarvittaessa tehtäviä lisätutkimuksia ja hoitoja suunnitellaan yksilöllisesti.

Lisääntymiskykyyn liittyvät näkökulmat ovat tärkeitä sekä yksilö- että yhteiskuntatason kannalta. Hedelemöityshoidoilla voidaan tukea kykyä saada lapsia, ja elämäntapamuutoksilla voidaan usein parantaa tilaa. Tutkimus ja lainsäädäntö käsittelevät sekä oikeudellisia että eettisiä kysymyksiä.