epäpuhtaudet

Epäpuhtaudet ovat aineita tai hiukkasia, jotka eivät ole tuotteen tai aineen haluttuja komponentteja. Ne voivat esiintyä raaka-aineissa, valmistusprosessissa tai säilytyksen yhteydessä ja voivat vaikuttaa tuotteen laatuun, turvallisuuteen tai toiminnallisuuteen.

Epäpuhtaudet jaetaan usein kolmeen päätyyppiin: kemialliset epäpupuhtaudet, jotka ovat esimerkiksi jäämiä alkuperäisistä aineista, sivutuotteita tai hapettuneita yhdisteitä; fysikaaliset epäpuhtaudet, kuten pöly, hiukkaset, metalliosat tai muut vierasesineet; sekä biologiset epäpuhtaudet, kuten mikrobeliöitä, homeita tai itiöitä. Joissakin yhteyksissä huomioon otetaan myös haitalliset radiologiset tai toksiset epäpuhtaudet.

Epäpuhtaudet vaikuttavat useissa teollisuudenaloissa, kuten lääke- ja elintarviketeollisuudessa, kemianteollisuudessa, metallituotteissa ja elektroniikassa. Lääkealalla epäpuhtaudet on määritelty tiukasti ja niiden tunnistus sekä pitoisuudet määritellään laeilla ja farmakopeoilla. Elintarvikkeissa sallitut pitoisuudet vaihtelevat tuotteen mukaan ja perusvaatimuksena on turvallisuus sekä kuluttajansuojan takaaminen.

Mittaus ja hallinta perustuvat analyyttisiin menetelmiin, kuten kromatografia, massaspektrometria, spektroskopia ja mikroskopia, sekä laadunvarmistukseen liittyviin standardeihin (esimerkiksi GMP, ISO-standardit, farmakopeat). Puolustusmekanismeina käytetään esimerkiksi puhdistus- ja erotteluprosesseja, kuten suodatus, tislauksen, kiteytyksen, filtroinnin, kromatografian tai degassauksen avulla.

Epäpuhtaudet ovat keskeinen laadun ja turvallisuuden hallinnan tekijä monissa prosesseissa, ja niiden tunnistus sekä minimointi ovat olennaisia tuotteen luotettavuuden kannalta.