sivutuotteita

Sivutuotteita ovat aineita, jotka syntyvät prosessoinnin yhteydessä päätuotteen rinnalla ja joille ei välttämättä ole yhtä suurta kaupallista arvoa kuin siitä, mitä on tarkoitus valmistaa. Niillä voi olla sekä taloudellista että ympäristöarvoa, ja niiden käsittely sekä hyödyntäminen ovat kiertotalouden keskeisiä teemoja. Sivutuotteiden luokitus ja arvon kierrätys riippuvat toimialasta sekä sovellettavasta lainsäädännöstä.

Sivutuotteet löytyvät useilta teollisuudenaloilta, kuten elintarviketeollisuudesta, metsäteollisuudesta, kemian-, öljy- ja biopolttoaineteollisuudesta sekä maataloudesta. Niitä voidaan käyttää esimerkiksi rehuina, raaka-aineina lisäaineille, biopohjaisina materiaaleina tai energianlähteinä. Esimerkkeinä mainitaan elintarvikkeiden sivutuotteet sekä kasvi- ja eläinperäiset sivutuotteet, joita voidaan jalostaa erilaisiksi tuottajiksi tai energian tuotantoon.

Sääntely ja riskien hallinta ovat olennaisia sivutuotteiden käsittelyssä. EU-lainsäädäntö sekä kansallinen lainsäädäntö ohjaavat, mitä sivutuotteita voidaan hyödyntää ja miten niitä saa käsitellä sekä kuljettaa, erityisesti eläinperäisten sivutuotteiden osalta. Tämä vaikuttaa sekä turvallisuuteen että ympäristövaikutuksiin. Sivutuotteiden asianmukainen hallinta vähentää ympäristöhaittoja ja tukee yritysten resurssien tehokasta käyttöä.

Kiertotalouden näkökulmasta sivutuotteiden hyödyntäminen parantaa materiaalien uudelleen käyttöä ja jätteen määrän vähenemistä, sekä lisää teollisuuden kokonaiskestävyyttä ja taloudellista asemaa. Usein niiden arvo riippuu teknisestä kehityksestä sekä markkinoiden kysynnästä.