ympäristöhaittoja

Ympäristöhaittoja tarkoitetaan kielteisiä vaikutuksia ympäristöön, ekosysteemeihin sekä ihmisen terveyteen ja talouteen, jotka johtuvat ihmistoiminnasta tai luonnonilmiöistä. Ympäristöhaitat voivat olla välittömiä, kuten päästöt ilmaan tai vesistöihin, tai pitkäaikaisia, kuten maaperän pilaantuminen tai monimuotoisuuden väheneminen. Ne voivat kohdata useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta ja kerrostua ajan myötä.

Yleisimmät ympäristöhaitat syntyvät teollisuudesta, energiantuotannosta, maataloudesta ja liikenteestä sekä rakennustoiminnasta. Niihin kuuluu ilmakehän pilaantuminen, vesistöjen rehevöityminen, maaperän saastuminen, kemikaalivuodot, melu ja valosaaste sekä vieraslajit, jotka uhkaavat paikallista ekosysteemiä.

Vaikutukset ulottuvat ympäristön monimuotoisuuden heikkenemisestä ja ekosysteemipalvelujen menetyksestä sekä terveydellisiin riskitekijöihin ja taloudellisiin kustannuksiin esimerkiksi ilmanlaadun, vesistöjen tilan tai luonnonvarojen ehtymisen vuoksi.

Mittaaminen ja hallinto seuraavat ympäristön tilaa erilaisilla mittareilla ja ohjelmilla. Lainsäädäntö muovaa toimintaa: useissa maissa on ympäristönsuojelulakeja sekä säädöksiä päästöistä, jätteistä ja vedenkäsittelystä. Ympäristövaikutusten arviointi (YVA) on yleinen menettely suurten hankkeiden vaikutusten selvittämiseksi. Ympäristömonitorointi ja raportointi ovat osa järjestelmiä, jotka auttavat havaitsemaan ongelmia ja seuraamaan parantumista.

Vahinkojen ehkäisy ja hallinta perustuvat ennaltaehkäisyyn, päästövähennyksiin, kierrätykseen ja puhdistustoimiin sekä luonnonvarojen kestävämpään käyttöön. Sopeutumistoimenpiteet ja ekosysteemituki sekä kansalaisten osallistuminen kartuttavat kestävää kehitystä.

Ympäristöhaittojen hallinta on monitieteellistä ja vaatii yhteistyötä julkisen sektorin, elinkeinoelämän ja kansalaisten välillä sekä sekä kansallisia että kansainvälisiä toimintamalleja.