päästöistä

Päästöistä on yleistermi ympäristöön vapautuvien aineiden tai energian tuotannosta aiheutuvien ilmasyöppöjen määrien kuvaamiseksi. Päästöjä seurataan usein kasvihuonekaasujen (kuten CO2, CH4 ja N2O) sekä ilmanlaadun kannalta tärkeiden aineiden (kuten NOx, SO2 ja hiukkaset) näkökulmasta. Päästöjä voidaan tarkastella sekä ilmastonmuutoksen kannalta (kasvihuonekaasupäästöt) että paikallisen ilmanlaadun kannalta (sirede tai ilmanlaatuun vaikuttavat päästöt).

Suurimmat lähteet ovat energiantuotanto, liikenne, teollinen toiminta sekä maatalous ja rakennukset. Päästöjen jakautuminen sectorisesti vaihtelee maittain ja energiajärjestelmien mukaan. Päästöt mitataan ja raportoidaan kansainvälisesti sekä kansallisella tasolla; käytössä on CO2e-yksikkö, jonka avulla eri kaasujen ilmastovaikutus muutetaan yhteismitalliseksi. Päästöinventaarioissa noudatetaan yleensä IPCC:n ohjeistusta.

Sääntely ja politiikka muodostuvat sekä kansainvälisistä sopimuksista että kansallisista ja alueellisista kehyksistä. EU:n päästökauppajärjestelmä (ETS) asettaa suurille päästölähteille päästövähennystavoitteita ja mahdollistaa päästöoikeuksien kaupankäynnin. Lisäksi on säädöksiä ilmanlaadun, energiatehokkuuden ja päästövähennysten edistämiseksi. Päästöjen vähentäminen keskittyy energian siirtämiseen kohti uusiutuvia energianlähteitä, energiatehokkuuden parantamiseen, liikenteen sähköistämiseen sekä mahdollisesti hiilen talteenottoon ja varastointiin.

Tavoitteena on ohjata kohti kestävämpää energiankäyttöä ja ilmastonmuutoksen hillintää sekä parantaa ilmanlaatua yhteiskunnassa.