kasvihuonekaasujen

Kasvihuonekaasut ovat ilmakehän kaasuja, jotka vahvistavat kasvihuoneilmiötä. Ne päästävät lyhytaaltoisen auringonvalon maanpinnalle, mutta absorboivat ja palauttavat takaisin maan pinnasta lähtevän pitkän aallon lämpösäteilyä, jolloin ilmakehän lämpötila kohoaa.

Pääasialliset kasvihuonekaasut ovat hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4) ja dityppioksidi (N2O), sekä fluoratut kasvihuonekaasut kuten HFC-, PFC- ja SF6-yhdisteet. Näiden kaasujen pitoisuudet ovat nousseet viime vuosisadoilla ihmistoiminnan vaikutuksesta, muun muassa fossiilisten polttoaineiden poltosta, teollisuusprosesseista sekä maankäytön muutoksista (metsien hävittäminen).

Kasvihuonekaasujen pitoisuuksien kasvu lisää radiatiivista pakotetta, mikä vahvistaa ilmaston lämpenemistä. CO2 on suurin yksittäinen ihmisen aiheuttama lisäys, mutta metaani ja dityppioksidi sekä fluoratut kaasut muuttavat ilmastoa sekä vaikuttavat ilmaston ääri-ilmiöihin ja merien kemialliseen tilaan.

Ilmastopolitiikka ja käytännön toimet tähtäävät päästöjen vähentämiseen. Keskeisiä keinoja ovat siirtymä kohti uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta, päästökauppa ja vero- sekä subventiopolitiikat, metsien suojelu ja hiilinielujen vahvistaminen sekä kestävän maatalouden käytännöt. Kansainväliset sopimukset, kuten Pariisin sopimus, sekä EU:n ilmasto- ja energiapolitiikka ohjaavat näitä toimia.