Kasvihuonekaasut

Kasvihuonekaasut ovat ilmakehässä olevia kaasuja, jotka imevät infrapunasäteilyä ja siten vahvistavat kasvihuoneilmiötä. Näiden kaasujen pitoisuuksien nousu lisää ilmaston lämpenemistä. Päästöjä seurataan ja ilmoitetaan usein hiilidioksidiekvivalentteina (CO2e) käyttämällä Global Warming Potential (GWP) -arvoja.

Yleisimmät kasvihuonekaasut ovat hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4) ja dinitrioksidi (N2O). Lisäksi fluoratut kasvihuonekaasut kuten HFC:t, PFC:t ja SF6 muodostavat merkittävän, vaikkakaan määrältään pienemmän osan kokonaispäästöistä.

Lähteet ovat sekä luonnollisia että ihmistoiminnan aiheuttamia. Ihmistoiminta, kuten fossiilisten polttoaineiden polttaminen, liikenne, teollisuus, maatalous ja maankäytön muutokset sekä metsien hävittäminen, lisäävät kasvihuonekaasupitoisuuksia. Luonnolliset prosessit vaikuttavat tasapainoon, mutta ihmistoiminta on suurin tekijä viime vuosisadan aikana.

Ilmaston kannalta keskeistä on kaasuja koskeva radiatiivinen vaikutus ja niiden elinikä ilmakehässä. CO2 pysyy satoja vuosia, CH4 on lyhyempi (noin vuosikymmenen luokkaa) mutta erittäin voimakas säteilyvaikutukseltaan, N2O kestää useita vuosikymmeniä. Fluoratut kaasut voivat olla pitkään ilmassa ja niillä on usein korkea GWP-arvo.

Päästöjen vähentäminen tapahtuu siirtymällä kohti puhdasta energiaa, parantamalla energiatehokkuutta, vähentämällä fossiilisten polttoaineiden käyttöä sekä edistämällä hiilinielujen vahvistamista ja metsien suojelua. Kansainväliset sopimukset, kuten Pariisin sopimus, ohjaavat näitä toimia.