hiilinielujen

Hiilinielut ovat järjestelmiä ja prosesseja, jotka poistavat hiilidioksidia ilmakehästä ja varastoivat sitä pitkän aikaa. Ne ovat keskeisiä hiilen kiertoon ja ilmastonmuutoksen hillintään. Hiilinielut voidaan jakaa luonnollisiin ja teknisiin (teknisiin) nieluihin. Luonnolliset hiilinielut syntyvät suurimmaksi osaksi metsien, soiden, maaperän ja merien kautta, kun hiili sitoutuu biomassaan sekä maaperään ja meriveteen sekä sedimentteihin.

Luonnolliset hiilinielut sitovat hiiltä monin tavoin: metsät ja muut kasvilajit sitovat hiiltä fotosynteesin kautta biomassaan, kun taas turveturve ja muut märät alueet tallentavat suuria määriä hiiltä maaperään. Meret puolestaan ottavat CO2:ta ilmasta ja siirtävät hiiltä liuenneena sekä biologisen prosessin kautta syvempiin vesikerroksiin sekä sedimentteihin. Maaperä on maailman suurin hiilivarasto, ja sen kehittyminen tai heikkeneminen vaikuttaa merkittävästi nielujen kapasiteettiin.

Hiilinielujen kapasiteetti muuttuu ajassa. Ihmisen toiminta, kuten metsien hakkuut, maankäytön muutokset ja maatalouden käytännöt, vaikuttaa niiden tehoon. Ilmaston lämpeneminen, kuivuus ja merien happamoituminen voivat osaltaan heikentää nielujen toimintaa, kun taas metsien suojelu, uudelleenmetsitys ja kestävä maan käyttö voivat vahvistaa hiilinieluja.

Hiilinielut ovat keskeinen osa ilmastonmuutoksen hillintää. Niiden määrää ja kehitystä seurataan kansallisissa inventaarioissa ja IPCC-arvioissa, ja luonnonläheiset ratkaisut voivat tukea hiilinielujen vahvistamista.