kuivuus

Kuivuus on pitkäaikainen poikkeama normaalista veden saatavuudesta, jossa vesivarannot ja kosteudet vähenevät eikä ruintilanteisiin riitä riittävästi sadevettä. Se ei merkitse pelkästään kuivaa maaperää, vaan voi vaikuttaa sekä ilman että vesivarantojen tilaan. Kuivuudella on yleisesti kolme ulottuvuutta: meteorologinen kuivuus, hydrologinen kuivuus ja maankuivuus. Meteorologinen kuivuus kuvaa pitkäaikaista sademäärien alhaisuutta, hydrologinen kuivuus johtuu joen ja pohjaveden vesivarojen vähenemisestä, ja maankuivuus tarkoittaa maanpäällisen ja egykimaisen maaperän kosteuden vähenemistä.

Syy-seuraussuhteet: Kuivuus johtuu sekä luonnollisesta sään vaihtelusta että ilmastonmuutoksesta, joka voi lisätä sään ääri-ilmiöitä ja vaikuttaa saderakenteisiin sekä haihduntaan. Alueilla, joilla on jo valmiiksi kuiva ilmasto, pienet muutokset sademäärissä voivat johtaa merkittäviin vaikutuksiin.

Vaikutukset: Kuivuus vaikuttaa maatalouteen ja ruokaturvaan, vesihuoltoon, energiantuotantoon sekä ekosysteemien toimintaan. Se voi lisätä tulipaloriskiä, heikentää joen virtaamaa ja pohjaveden tasoja sekä vähentää luonnon monimuotoisuutta.

Hallinta ja sopeutuminen: Tehokas vesivarojen hallinta, sadeveden keräys, vedenkulutuksen rajoitukset sekä kuivuuteen sopeutuvien viljelymenetelmien ja kasvilajikkeiden käyttö ovat keskeisiä keinoja. Varautuminen perustuu sekä varoitusjärjestelmiin että pitkäjänteisiin maankäyttö- ja vedenkäyttöstrategioihin. Kuivuusindeksejä, kuten SPI, PDSI ja SPEI, käytetään seurannassa ja päätöksenteossa.