kasvihuonekaasupitoisuuksia

Kasvihuonekaasupitoisuudet tarkoittavat ilmakehässä olevien kasvihuonekaasujen sekoitusosuutia eli pitoisuutta. Yleensä pitoisuus ilmoitetaan sekoitusosuutena (mixing ratio). Esimerkiksi hiilidioksidin (CO2) pitoisuus on noin 420–430 ppm, metaanin (CH4) noin 1,8 ppm ja dinitrioksidin (N2O) noin 0,33 ppm. Lisäksi ilmakehässä on lukuisia fluorattuja kasvihuonekaasuja, joiden pitoisuudet ovat pienempiä mutta ilmastovaikutukseltaan merkittäviä.

Kasvihuonekaasupitoisuuksien kehitys heijastaa sekä ihmistoiminnan päästöjä että luonnollisia vaihteluita. CO2:lla on pitkä elinkaari ilmakehässä, satoja vuosia, mikä tarkoittaa, että nykyiset päästöt vaikuttavat pitkään. CH4:llä (metaani) elinikä on lyhyempi, noin kymmenen–kaksitoista vuotta, ja N2O:lla noin 100–150 vuotta. Näiden pitoisuuksien nousu on keskeinen tekijä ilmaston lämpenemisessä, koska ne aiheuttavat radiatiivista pakotetta.

Seurantaa tehdään maailmanlaajuisesti useiden tutkimuslaitosten ja ilmakehän seurantaverkostojen kautta. Esimerkkejä ovat Mauna Loa -observatorion mittaukset, NOAA:n Earth System Research Laboratoryin analyysit sekä WMO:n Global Atmosphere Watch -verkosto ja Scripps-instituutin mittaussarjat. Suomessa ilmakehän pitoisuuksia seurataan FMI:n ja muiden tutkimuslaitosten yhteistyön kautta, ja tulokset tukevat sekä tieteellistä tutkimusta että ilmastopolitiikkaa.

Tietoja käytetään ilmastonmuutoksen tutkimukseen, ennusteisiin sekä päästövähennystoimien arviointiin ja seurantaan.