yksittäinen

Yksittäinen on suomen kielen adjektiivi, jolla tarkoitetaan jotakin yhden ainoan kappaleen, yksilön tai tapauksen kaltaista erillistä ja yksilöityä ilmentymää. Sen merkitys asettuu vastinpariksi yleisemmältä tai monikolliselta kuulostaville ilmaisuille, kuten “yhteisistä” tai “moninaisista”. Yksittäinen voi kuvata sekä fyysisiä esineitä että käsitteellisiä ilmiöitä, esimerkiksi yksittäinen esine, yksittäinen havainto tai yksittäinen tapaus.

Käyttö ja taivutus

Yksittäinen taipuu kuten muutkin adjektiivit. Nominatiivissa yksittäinen yksikköisesti: yksittäinen esine; genetiivissä: yksittäisen esineen; partitiivissa: yksittäistä esinettä. Monikossa: yksittäiset esineet, yksittäisiä esineitä (partitiivi). Genetiivissä monikossa: yksittäisten esineiden, ja niin edelleen taivutuksen mukaan: yksittäisten, yksittäisiin, yksittäisiltä jne. Adjektiivin approximointi voidaan käyttää sekä arkipäiväisessä että tieteellisessä kontekstissa, usein korostamaan erillisyyttä, yksilöllisyyttä tai havaintojen pienuutta suhteessa kokonaisuuksiin.

Käyttöyhteydet

Yksittäistä käytetään esimerkiksi tilasto- ja tutkimuslauseissa puhumaan yhdestä tapauksesta poikkeuksista tai eriytyneestä havainnosta: “yksittäinen havainto osoittaa poikkeusta”, “yksittäisten tapausten määrä kasvaa”. Voi myös viitata konkreettiseen esineeseen: “yksittäinen metalliesine löytyi luota.”

Etymologia ja luonteva merkitys

Sana muodostuu sanasta yksi ja adjektiivipäätteestä -inen, joka tuottaa merkityksen yhdestä erillisenä tai yksilöitynä. Yksittäinen on vakiintunut osa suomen kieltä sen yksittäisyyden, erillisyydentuntemuksen ja yksilönkaltaisuuden kuvaamiseen.