adjektiivit

Adjektiivit ovat sanoja, jotka kuvaavat substantiiveja tai pronomineja ja ilmentävät ominaisuuksia kuten koko, väri, laatu tai ominaisuus. Suomen adjektiivit voivat esiintyä sekä attributiivisesti (ennen negatiivista tai substantiivia) että predikatiivisesti kopulaverbin kanssa, esimerkiksi Talo on vanha. Adjektiivit eivät taivu sukupuolen mukaan, mutta ne taipuvat luvun ja sijan mukaan samalla tavalla kuin pääsana.

Taivutus ja yhteensopivuus: Adjektiivit taipuvat luvun (singular/plural) ja sijan mukaan sekä muodostavat substanetin kanssa samaan kasvu- ja taivutuspariin. Esimerkiksi yksikkö: vanha talo; monikko: vanhat talot. Sijamuotojen mukaan adjektiivin pääte muuttuu: vanhan talon, vanhojen talojen jne. Monissa tapauksissa adjektiivin pääte seuraa samanlaista taipumista kuin substantiivilla, jonka se muuttaa.

Käyttö ja sijoittelu: Useat adjektiivit voivat vaikuttaa samaan nimeen useammalla tavalla. Vetona: ennen substantiivia yleisimmin, kuten vanha talo, uusi auto. Predikatiivinen käyttö: Talo on vanha. Kun useampi adjektiivi on yhdessä, ne voivat esiintyä peräkkäin ennen substantiivia.

Tavalliset ja epäsäännölliset astevaihtelut: Adjektiivit voivat muodostaa astevaihtelun kolmitasoisesti: perusaste, komparatiivi (-mpi/-mmin) ja superlatiivi (-in/-in tai -in/-imman). Esimerkiksi iso → isompi → isoin; kaunis → kauniimpi → kaunein. Joillakin adjektiiveilla on epäsäännöllisiä muotoja, kuten hyvä → parempi → paras, huono → huonompi → huonoin.

Rakenne: Adjektiivit voivat syntaktisesti esiintyä sekä itsenäisesti että osana adjektiivarakennetta tai lauseenjäseniä, ja ne ovat keskeinen keino kuvailla ja tarkentaa substantiivilauseen sisältöä.