Sijamuotojen

Sijamuotojen on suomen kielessä hallittu järjestelmä, jolla nominiinit ja muut sanat taivutetaan ilmaisemaan lauseen syntaktisia rooleja kuten subjekti, objekti, sijainti ja suunta. Sijamuodot ovat pääasiassa suffix-pohjaisia; niiden määrä ja käyttötavat vaihtelevat, ja stemmin taivutus sekä vokaaliharmonia ja konsonanttivaihde voivat vaikuttaa loppujen muotoon.

Suomessa perinteisesti on lueteltu noin 15 sijamuotoa. Keskeisimmät ovat nominatiivi (perusmuoto), genetiivi, partitiivi ja akkusatiivi (joka käytännössä ilmenee usein samaa muotoa kuin genetiivi tai partitiivi riippuen kontekstistä). Muita yleisiä sijamuotoja ovat inessiivi, elatiivi ja illatiivi (sijainnit ja siirtymät), adessiivi, ablatiivi ja allatiivi (paikat ja suunnat), sekä essiivi ja translatiivi (tilan tai muodon muutokset). Abessiivi ilmaisee ilman jotakin, ja joskus mainitaan myös komitiiviksi kutsuttua lisäkategoriasiaa, mutta käytännössä se esiintyy vain rajoitetusti.

Esimerkkejä sanasta talo (yksikkö):

- Nominatiivi: talo

- Genetiivi: talon

- Partitiivi: taloa

- Akkusatiivi: usein sama kuin genetiivi tai partitiivi kontekstin mukaan (esim. “näen talon” vs “näen taloa”)

- Inessiivi: talossa

- Elatiivi: talosta

- Illatiivi: taloon

- Adessiivi: talolla

- Ablatiivi: talolta

- Allatiivi: talolle

- Essiivi: talona

- Translatiivi: taloksi

- Abessiivi: talotta

Sijamuotojen oppiminen kuuluu suomen kielen peruskäsittelyyn, ja niiden käyttö sekä muoto vaihtelee sanojen vartalo-ominaisuuksien sekä kontekstin mukaan.