sopimuksista

Sopimuksista on elatiivimuoto sanasta sopimus, ja sitä käytetään viittaamaan useampaan sopimukseen sekä keskusteluissa ja teksteissä, joissa käsitellään sopimuksiin liittyviä asioita. Sanaa esiintyy erityisesti oikeudellisessa, taloudellisessa ja hallinnollisessa kielenkäytössä.

Sopimukset ovat sitovia tahdonilmaisuita, joiden tarkoituksena on luoda oikeuksia ja velvollisuuksia osapuolten välille. Suomessa sopimusoikeus perustuu yleisiin periaatteisiin: osapuolet ilmentävät vastavuoroista tahtoa sitoutua, ja sopimus voi olla kirjallinen tai suullinen. Kirjallinen muoto selkeyttää ehtoja ja helpottaa oikeudellista tulkintaa, mutta suullinenkin sopimus voi olla pätevä.

Sopimuksista puhuttaessa kiinnitetään huomiota keskeisiin seikkoihin: osapuolet, kohde, kesto, hinnat ja maksuehdot, suoritusjärjestys sekä mahdolliset vastuunrajoitukset ja irtisanomisen tai purkamisen ehdot. Sopimuksiin sisältyy usein liitteitä ja erillisiä ehtoja, ja ne voivat olla sekä yksittäisiä että monien asiakirjojen kokonaisuuksia.

Sopimuksista käydään paljon keskustelua eri konteksteissa, kuten yritystoiminnassa, työsuhteissa, vuokrauksessa, kuluttajansuojelussa sekä julkisissa hankinnoissa. Lainsäädäntö ja oikeudellinen tulkinta määrittelevät, miten sopimuksia sovelletaan, miten niitä tulkitaan ja miten riita- sekä sopimusriitoja ratkaistaan.