jakautuminen

Jakautuminen on biologinen prosessi, jossa solu jakautuu muodostaen uusia soluja. Se on olennaista kasvulle, kehitykselle, kudosten korjaukselle ja joissakin organismeissa lisääntymiselle. Jakautuminen esiintyy sekä eukaryooteissa että prokaryooteissa, mutta mekanismit eroavat.

Eukaryooteilla yleisimmät jakautumistavat ovat mitoosi ja meiosis. Mitoosi tuottaa kaksi geneettisesti identtistä tytärsolua ja mahdollistaa solujen kasvun sekä kudosten kierron. Meioosi puolestaan johtaa neljään haploidiin sukusoluun ja mahdollistaa geneettisen vaihtelun risteytyksen sekä sattumanvaraisen kromosomien jaon kautta. Prokaryooteilla jakautuminen tapahtuu pääasiassa binary fission -menettelyllä, jossa solu kasvaa, kopioi kromosominsa ja jakautuu kahdeksi identtiseksi tytärsoluksi.

Mitoosin kulku koostuu interfaasista ja M-vaiheesta. Interfaasin aikana solu kasvaa ja DNA kahdentuu ennen varsinaista jakautumista. Mitoosissa kromosomit tiivistyvät prophase-vaiheessa, ne asettuvat keskitasolle metafaasissa, sisarkromatideiksi jakaantuvat anafaasissa ja dekondensoituvat telofoosissa, minkä jälkeen solut jakautuvat sytokineesin avulla.

Meioosin kaksi jakautumiskierrosta, meioosi I ja meiosis II, johtavat neljään haploidiin sukusoluun. Ensin homologiset kromosomit pariutuvat ja risteytyvät profaasissa I, minkä jälkeen jaetaan kromosomit kahdessa erillisessä jakautumisessa. Tämä synnyttää geneettistä vaihtelua, jota seuraa sukusolujen muodostuminen.

Jakautumisen säätelyön vaikuttavat sykliinien (cyclins) ja sykliiniriippuvaisten kinasesien (CDK:t) sekä DNA-vaurioiden valvontajärjestelmät. Virheet voivat johtaa kromosomien määrän epätasapainoon, mutaatioihin ja syövän kehittymiseen.