Eukaryooteilla

Eukaryooteilla viitataan eliöihin, joiden solut ovat tuman ympäröimiä ja niillä on useita kalvon erottamia soluelimiä. Tämä solurakenne erottaa heidät prokaryooteista, joissa tuma ja kalvopäällysteiset organellit ovat vähäisemmällä tasolla.

Ydin on ympäröity ydinvaipalla ja sisältää DNA:ta. Soluelimiin kuuluvat muun muassa mitokondriot energian tuotantoon, endoplasmakalvosto sekä Golgin laitteet proteiinien ja lipidien käsittelyyn ja kuljetukseen. Lisäksi on lysosomeja ja peroksisomeja jätteen ja haitta-aineiden hajottamiseen. Plastidit, kuten kloroplastit, löytyvät kasveista ja joiltakin protisteiltä fotosynteesiä varten. Sytoskeleti antaa solun muodon, mahdollistaa liikkeen ja osallistuu jakautumiseen. Eukaryoottien solut ovat usein suurempia kuin prokaryoottien.

Genetiikka ja jakautuminen: DNA on yleensä lineaarista ja sijaitsee tumassa. Solujen jakautuminen tapahtuu useimmiten mitoosin kautta, jolloin tytärsolut saavat identtiset kromosomeja. Monilla eukaryooteilla on myös meioosi ja suvullinen lisääntyminen. Monisoluisia ja erilaistuneita kudoksia esiintyy laajalti.

Monipuolinen ryhmä: Eukaryoottien pääryhmiä ovat eläimet (Animalia), kasvit (Plantae) ja sienet (Fungi), sekä protistit (Alkueliöt), jotka kattavat suurimman osan yksisoluisista ja monisoluisista lajeista. Protistit ovat monimuotoinen joukko sekä fotosynteettisiä että heterotrofisia lajeja.

Evoluutio ja merkitys: Eukaryoottien kehitys mahdollisti monimutkaisen solukonstruction sekä monipuolisen elämänmuodon saatavuuden, mukaan lukien fotosynteesiin ja aineenvaihduntaan liittyvät sopeumat. Endosymbioositeorian mukaan mitokondriot ja plastidit ovat alun perin olleet itsenäisiä bakteereita, jotka liittyivät varhaiseen eukaryoottiin. Tämä toi kalvopäällysteisten organellien ja monimutkaisen solukokonaisuuden kehityksen.