jakautumista

Jakautuminen on solujen jakautumisen yleistermi biologiassa. Se kattaa sekä eukaryoottien että prokaryoottien solujen jakaantumisen, ja sen tarkoituksena on mahdollistaa kasvu, kehitys ja kudosten korjaaminen sekä suvuton ja suvullisen lisääntymisen perusta.

Eukaryooteissa jakautuminen tapahtuu pääasiassa mitoosilla ja meioosilla. Mitoosi tuottaa kaksi geneettisesti identtistä tytärtäsolua; siihen liittyvät vaiheet profaasi, prometafaasi, metafaasi, anafaasi ja telofoosi sekä sytokineesi. Meioosi koostuu kahdesta peräkkäisestä jaostosta (meioosi I ja II), ja sen tuloksena on neljä haploidia sukusolua sekä kromosomien ristiintyminen, mikä lisää geneettistä monimuotoisuutta.

Prokaryoottien binaari fissio on yksinkertaisin solujen jakautumismalli: kromosomi replikoituu, solu kasvaa ja jakautuu kahdeksi identtiseksi tytärsoluksi. Tämä tapahtuu usein FtsZ-proteiinirenkaan ja solukalvon muodonmuutoksen avulla, jolloin syntyy uuden solun jakorako.

Jakautumisen säätely perustuu solusykliin liittyviin kontrollipisteisiin. Sykliinit ja sykliin-riippuvaiset kinasiinit (CDK:t) ohjaavat etenemistä vaiheesta toiseen, ja DNA-vaurioiden havaitsemisella sekä ulkoisilla signaaleilla on merkittävä rooli. Häiriöt jakautumisessa voivat johtaa solujen epätasaiseen jakautumiseen ja sairauksiin, kuten syöpään.

Jakautuminen on välttämätöntä monisoluisissa organismeissa kudosten kasvulle ja korjaamiselle sekä yksilön kehitykselle, ja sitä tutkitaan laajasti biologian, lääketieteen ja mikrobialan aloilla.